Kolumnit

Tu­li­tik­ku­leik­ke­jä sak­sa­lais­suh­teil­la?

Kolumnit 6.10.2015 12:00
Marja Tuominen

Kun Lapin sodan päättymisestä tuli 27. huhtikuuta kuluneeksi 70 vuotta, avattiin Lapin maakuntamuseossa erikoisnäyttely ”Wir waren Freunde – Olimme ystäviä. Saksalaisten ja suomalaisten kohtaamisia Lapissa 1940–1944”.

Näyttelyjulkaisun mukaan valokuvat ja esineistö on koottu pääosin museolle tulleista lahjoituksista, yksityisalbumeista, kirjeistä ja muistoesineistä, ja näyttely keskittyy ”rintamantakaiseen elämään ja kanssakäymiseen kaikkine iloineen ja murheineen”. Yksi tavoite on ollut ”herättää historiallinen valokuva henkiin”.

Kuvat heräsivät poikkeuksellisella tavalla henkiin, ennen kuin yhtäkään niistä oli ripustettu näyttelytilan seinille. Koko näyttely sai erityistä huomiota osakseen, ennen kuin ensimmäistäkään esinettä oli asetettu vitriiniin.


Näyttelyaiheinen tulitikkurasia museokaupan tiskillä ei yleensä ole suuria tunteita herättävä esine.

Tässä tapauksessa se kuitenkin kantoi sisällään monia merkityslatauksia jo ennen näyttelyn avaamista. Museo jakoi ennakkomarkkinointimateriaalina muun muassa Rovaniemen Wanhoilla markkinoilla kesällä 2014 tulitikkurasioita, joissa oli tulevan näyttelyn nimi: ”Wir waren Freunde – Olimme ystäviä.”

Itse tekstiä on periaatteessa mahdollisuus lukea ainakin kolmella eri tavalla: Se saattaa viitata suomalaisten katkeruuteen Lapin polttamisesta saksalaisjoukkojen vetäytyessä Pohjois-Suomesta Neuvostoliiton kanssa syyskuun alussa 1944 solmitun aselevon jälkeen.

Yhtä hyvin se voidaan lukea saksalaisten katkeruudenilmaisuna suomalaisen aseveljen ”petturuudesta”.

Se voidaan tulkita myös muistutukseksi niistä myönteisistä kokemuksista, joita lappilaisilla kaikesta huolimatta on edelleen kerrottavanaan rintamantakaisesta yhteiselämästä Saksan puolella taistelleiden sotilaiden ja työvelvollisten kanssa ennen sodan loppuratkaisua.

Se, että kyseessä oli nimenomaan tulitikkurasia, teki asiasta kirjaimellisesti tulenaran. Olivathan tulitikut toimineet eri tavoin hiljaisten mielenosoitusten ”plakaattina”, kun sodan jälkeen saksalaisturisteja toivotettiin ei-tervetulleiksi Lappiin. Nyt tulitikuista tehtiin asiaa myös Rovaniemen kaupunginhallinnossa, ja lopulta kaupunginjohtaja Mauri Gardin kielsi museota käyttämästä tulitikkurasioita markkinointitarkoituksessa. Seuranneen mediakohun jälkeen niistä tuli haluttu keräilykohde.


Museo sai myös yksityisiltä ihmisiltä suoria yhteydenottoja näyttelyn nimen tultua julki. Niissä paheksuttiin näyttelyn teemaa, joka viittasi veljeilyyn natsi-Saksan kanssa.

Periaatteessa samasta syystä osa Lapin vasemmistolaisista vastusti näkyvästi mausoleumin rakentamista Lapissa kaatuneille saksalaissotilaille Rovaniemen Norvajärvelle vuonna 1963.

Olen katsonut näyttelyn kolmeen kertaan. Osa näkemästäni herättää pahaa oloa, osa surua ja myötätuntoa, osa edelleenkin hämmennystä – ja hyvä niin.

Dokumentoiduissa tilanteissa esiintyvät ihmiset elivät omaa kokemustodellisuuttaan, joka oli heille totta silloin tässä ja nyt. He eivät silloin tienneet, mitä myöhemmin tapahtuisi ja mitä kaikkea vielä pahempaa sen jälkeen paljastuisi.

Me tiedämme, ja se tieto ohjaa nytkin katsettamme. Johtopäätökset jäävät katsojalle.

Historiallisten museoiden näyttelyt osallistuvat aina historiapoliittiseen keskusteluun ja muistin politiikkaan, olipa se tietoinen tarkoitus tai ei.

Tässä Lapin maakuntamuseon erikoisnäyttely ei ole poikkeus, vaikka sitä siitäkin on moitittu ja muun muassa pohdittu, miltä norjalaisista mahtaisi tuntua kenraalieversti Dietlin esittäminen näyttelyssä lappilaisten sympatiseeraamana ”Narvikin sankarina”.

Tietysti pahalta; Saksahan miehitti Norjan toisessa maailmansodassa mutta ei Suomea. Sodan loppuvaiheessa molempien maiden pohjoisosat kuitenkin kokivat saman kohtalon. Toisaalta historiapoliittiseen keskusteluun omasta näkökulmastaan osallistuvat myös esimerkiksi Narvikin sotamuseon ja Hammerfestin jälleenrakennusmuseon pysyvät näyttelyt. Niissäkään ei kerrota kaikesta kaikkea.


Tässä tapauksessa museon puheenvuoro nostaa esiin lappilaisten siviilien – tavallisten ihmisten, naisten ja lasten – rintamantakaisen arjen ja tulee omalla tavallaan osaksi sen kokeneiden henkistä jälleenrakennusta, joka joissakin tapauksissa saattaa jatkua jo toisessa ja kolmannessa sukupolvessa.

Psykohistorioitsija Juha Siltalaan viitaten: kun kipeitä asioita – suhdetta natsi-Saksaan, Suomen roolia sodan hävinneenä ja kansainvälisen yhteisön silmissä sotasyylliseksi leimattuna osapuolena – ei virallisessa Suomessa sodan jälkeen voitu avoimesti käsitellä kansallisella tasolla, ne jäivät yksityisten ihmisten ja perheiden ylisukupolviseksi painolastiksi.

Pitäisikö niistä edelleen vaieta? Eikö meillä ole siitä jo riittävästi kokemusta?


Kirjoittaja on kulttuurihistorian professori Lapin yliopistossa.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Edellinen kommentaattori on oikeassa. Kiellon museolle esitti Mauri Gardinia kaupunginjohtajana seurannut Esko Lotvonen. Tarkistuksista huolimatta kolumnissa oli tämä virhe. Asia on oikaistu Kalevan verkkosivulla 7.10. ja printtilehdessä 8.10.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tulitikkuaskia ei kieltänyt Mauri Gardin, hän jäi eläkkeelle Rovaniemen kaupunginjohtajan virasta jo pari vuotta sitten. Tikkuaskit kielsi nykyinen kaupunginjohtaja joka on Esko Lotvonen. Hänen motiivejaan voi ainoastaan arvailla. Meillä kaikilla lappilaisilla on vähintään saksalaisten mennessään polttama mummola, ja hyvin ollaan selvitty.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Pieniä ovat suomalaisten murheet tämän asian yhteydessä. Kun muistetaan, että Brittilä ja Yhdysvallat olivat Hitlerin veroisen ihmishirviö Stalinin Neuvostoliiton suurimpia ystäviä ja liittolaisia sodan alusta loppuun ja siunasivat Neuvostoliiton suorittaman koko Itä-Euroopan miehityksen, niin suomalaisten osa-aikainen kumppanuus natsi-Saksan kanssa on kuin yksi lumihiutale Lapin loppumattomissa kinoksissa. Ainahan sitä voi asiaa omakohtaisesti puntaroida, mutta todelliset mittasuhteet pitäisi silti muistaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kiitokseni erinomaisesta kirjoituksesta. Meiltä jälkipolvilta tuppaa unohtumaan se todellisuus, missä ihmiset silloin elivät. Ei meillä siitä ole kokemustakaan, mutta jälkiviisaushan se on sitä parasta viisautta. Varsinkin sukupolvilta, jotka eivät silloin edes eläneet. Fakta on, että saksalaiset olivat ystäviä ja aseveljiä ennenkuin muuttuivat sodan edetessä vihollisiksi. En ole koko näyttelyn aikana ymmärtänyt niitä kannanottoja esim, että näyttelyn nimi on väärä. Näyttely kertoo ajasta, kun saksalaiset olivat vielä ystäviä. Jos joku haluaa itselleen muuta väittää, niin saahan sitä itselleen valehdella. Norjalaiset ovat omasta näkökulmastaan taatusti eri mieltä saksalaisista, mutta enpä jaksa olla herkkähipiäinen siinä suhteessa. Yleensäkään en välitä miettiä, mitä muut meistä ajattelevat. Toivoisin, että siitä alemmuuskompleksisesta ajattelusta päästäisiin eroon, varsinkin tiedotusvälineiden ja suomalaisten poliitikkojen osalla. Olen sitä mieltä, että meillä ei ole mitään hävettävää emmekä ole kenellekään mitään velkaa. Rakentavaa yhteistyötä toivon joka suuntaan, kukin kansakunta omasta historiastaan oppien, jotta vältyttäisiin sodilta. Vaan vähän huonoltapa näyttää sillä saralla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

ole tästäkin asiasta jo tarpeeksi vaiettu - kulttuurimme mukaisesti?
Vaikeneminen johtaa vihaan ja se psyykkisiin tai ruumiillisiin vaikeuksiin ja sairauksiin. Kierre jatkuu mahdollisesti sukupolvien ajan.
Asioista puhuminen, niiden läpikäyminen ja anteeksi antaminen tai saaminen vapauttaa ja antaa tilaa hyvälle elämälle.
Saksalaisista ystävistäni ei kukaan ole kokenut näyttelyä ahdistavaksi, ei edes ym. tulitikkuaskia Wanhoilta Markkinoilta - pikemminkin helpoksi syvällisen keskustelun aloitukseksi.
Mehän olimme ystäviä ja rakastavaisia ja olemme sitä edelleenkin, kääntäen katsetta nykyisiin ongelmiin... menneisyydestä oppien.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

8:23
Kysyimme, voisiko äänestysikärajan laskea osan kohdalla 16 vuoteen – Metsästyskortilla äänestämään?
7:00
Muistatko sähäkät kasarikikkarat? Permanentit tekivät taas paluun, mutta moni asia on nyt toisin, sanovat kampaajakonkarit Tilaajille
7:00
Suomen viimeaikaista jätepolitiikkaa ja -lainsäädäntöä ei voi pitää onnistuneena Lukijalta
7:00
Suomen Yrittäjien kysely: Enemmistö lisäisi paikallista sopimista työpaikalla –  "Matala työllisyysaste on suurin köyhyyden syy ja hyvinvoinnin uhka"
7:00
Muhoslaisen Benjam Myllyselän oppilaat haastoivat maailman johtajat ilmastoasioista jo vuosikymmeniä sitten – "Mitä suurempi viskaali, sen paremmin ne ottavat lasten yhteydenotot huomioon" Tilaajille
7:00
Valmennuskursseja markkinoidaan pian jo yläkoululaisille – yksityisopetus lisääntyy, mutta aasialainen pikkulasten koulutus on vielä kaukana Tilaajille
6:22
Yön uutiskooste – Savon Sanomat: Siilinjärvi vaatii Attendolta selvitystä kuuden vanhuksen kuolemasta
26
Analyysi: Politiikasta vetäytyvä Anne Berner on yhden kauden tuulettaja – keskustaryhmästä lähtee jälleen yksi edustaja pois vapaaehtoisesti
16
Suomen Yrittäjien kysely: Enemmistö lisäisi paikallista sopimista työpaikalla –  "Matala työllisyysaste on suurin köyhyyden syy ja hyvinvoinnin uhka"
16
Pikavippien mainonta muuttunut entistä aggressiivisemmaksi – ministeri Häkkänen: "Täysin harhaanjohtavaa ja houkuttelee velkakierteeseen"
6
Kiimingin Jokirannan koulukaava etenee, lukion ja kirjaston rakennukset osoitetaan suojeltaviksi
4
Kamera olalle ja ääntä kohti – Heino Kuhan lintukoto on talvinen Hietasaari auringon noususta laskuun
4
Kysyimme, kuinka vanha passi kelpaa tunnistukseen uutta passia tai henkilökorttia noutaessa – "Tässä on asiamiehellä tapahtunut valitettava virhe"
4
Raahen Laivan kultakaivoksella alkamassa yt-neuvottelut, neuvottelujen piirissä alle 50 henkilöä

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Tuulivaroitus maa-alueille: Koko maassa lukuun ottamatta Lapin maakuntaa sekä Pudasjärven, Kuusamon ja Taivalkosken kuntia pohjoisen ja luoteen välinen tuuli on voimakasta aamupäivästä alkaen, tuulen nopeus puuskissa 20 m/s.

Ajokeli on huono maan länsiosassa sekä Kymenlaakson maakunnassa tienpintojen jäätymisen vuoksi. Ajokeli on huono aluksi Lapin maakunnassa sekä seuraavissa Pohjois-Pohjanmaan kunnissa: Pudasjärvi, Taivalkoski ja Kuusamo jäätävän tihkusateen ja lumisateen vuoksi. Ajokeli on huono Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa lumisateen vuoksi.

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

20.2.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image