Eduskuntavaalit lähenevät. Jos sitä ei muusta huomaa, ainakin siitä, että politiikan kielenkäyttö on vain koventunut. Periaate tuntuu olevan se vanha tuttu: tärkeätä ei ole mitä puhutaan – kunhan puhutaan.
Tämän viikon huippusuorituksen, tai pikemminkin pohjanoteerauksen, teki kansanedustaja Ville Tavio (ps.) Hän rinnasti eduskuntasalissa, tasavallan arvokkaimmalla foorumilla, federalisteiksi luonnehtimiensa voimien rakentavan Euroopan unionista uudenlaista Neuvostoliittoa ja uudenlaista natsi-Saksaa.
EU:n globalismi on hänestä vain fasismia uudessa muodossa.
Tällainen sanailu on tietysti huomiota tavoittelevaa ja sitä saavaa. Sananvapauteen kuuluu eittämättä oikeus puhua tyhmiä.
Kysymys on vain siitä, voidaanko kansanedustajaksi valitulle ja sellaiseksi uudelleen pyrkivälle asettaa rimakorkeus, jonka alle ei tulisi mennä. Tavio ylsi nyt limboiluun, jota alemmaksi on vaikea päästä. Siihen olisi päässyt kiistämällä holokaustin.
Tavion sanat herättivät laajaa paheksuntaa kutakuinkin kaikissa muissa eduskuntapuolueissa. Puhemies Paula Risikko (kok.) kävi Tavion kanssa keskustelun, ja lisäksi puhemiesneuvosto käsitteli asiaa.
Tavio, toki vielä nuori mies, osoitti sanoillaan, ettei hän tunne pätkääkään Neuvostoliiton eikä natsi-Saksan historiaa. Tai jos tunteekin, vääristelee sitä. Siksi jäljempänä muutama historiakirjavinkki hänelle.
Yhdessä kohdassa Tavio tuli osuneeksi oikeaan, ehkä tahtomattaan. Stalinin aikainen Neuvostoliitto ja natsi-Saksa olivat rinnastettavissa keskenään: ne perustuivat molemmat totalitaariseen ideologiaan, jossa ihmishengellä ei ollut paljon merkitystä.
Tällaisen ideologiarinnastuksen teki esimerkiksi neuvostokirjailija Vasili Grossman hienossa sotaromaanissaan Elämä ja kohtalo. Juuri sen vuoksi kirja julkaistiin Neuvostoliitossa vasta vuosikymmeniä kirjoittamisensa jälkeen. Tässä siis ensimmäinen kirjavinkki.
Toinen lukuvinkki on Kommunismin musta kirja. Siitä saa hyvän yleiskatsauksen tuon ideologian aikaan saamasta tuhosta. Kiinan osalta kuvaa voi täydentää lukemalla Jung Chanin ja Jon Hallidayn Mao-elämäkerran.
Anne Applebaudmin kirjasta GuLag selviää, että keskitysleirejä oli natsi-Saksan ohella myös Stalinin Neuvostoliitossa, jo ennen natsi-Saksaa. Robert Conquestin Harvest of Sorrow kertoo puolestaan, että Stalinin toteuttama maatalouden pakkokollektivisointi vei miljoonien ukrainalaisten hengen.
Muun muassa näistä teoksista saa osviittaa siitä, mihin kaikkeen Euroopan unionin tulisi ryhtyä, jotta se pääsisi Tavion maalailemaan synkeään tulevaisuudenkuvaan.
Kommunismi ja fasismi vaativat yhteensä vähintään useiden kymmenienmiljoonien ihmisten hengen.
Tietääkseni Euroopan unionissa ei ole tähän mennessä ainakaan ideologian nimissä tapettu yhtä ainutta ihmistä. Ja uskoisin, että niin kauan kuin unioni pitää kiinni perusperiaatteistaan eli oikeusvaltiosta, ihmisoikeuksista ja liberaalidemokratiasta, näin ei tapahdu vastakaan.
Unionimaista etenkin Unkarissa ja Puolassa on ryhdytty tinkimään unionin perusarvoista. Toivottavasti niissä ei sentään mennä niin pitkälle, että Tavion dystopia EU:sta alkaisi muuttua todeksi edes niissä.
EU:n rinnastaminen natsi-Saksaan on yhtä irvokasta. Natsilippuja on kyllä heiluteltu viime aikoina ihan muissa paikoissa, esimerkiksi Suomessa, toki EU:n jäsenmaassa, mutta aivan muissa kuin unionin tilaisuuksissa.
Natsi-Saksaa ja nykyistä, ja varmasti tulevaa, unionia Tavio voisi vertailla vierailemalla vaikkapa Puolasta löytyvillä keskitysleireillä. Niitä ei rakentanut eikä käyttänyt Euroopan unioni, vaan natsi-Saksa. Matkalukemisena voisi olla Ian Kershaw'n kirjoittama Hitler-elämäkerta.
Vaikka Tavion töräytykset tuomittiin laajasti, niillä ei näytä olevan sen kummempia jälkiseurauksia. Hänen oma puolueensa ei ole nähnyt tarpeelliseksi tehdä asialle mitään. Olisi ollut yllätys, jos olisi.
Suoraan puhuminen ei ole pahaksi, mutta silloinkin perusfaktojen tulisi pitää paikkansa. Jos vertaa Euroopan unionia Neuvostoliittoon ja natsi-Saksaan, ei voi olla enempää väärässä.
Tällaisia puhuva on siirtynyt todellakin totuuden jälkeiseen aikaan.
Kirjoittaja on Kalevan päätoimittaja.