Käsi ylös, jos olet koululaisen vanhempi, mutta et ole koskaan saanut harmaita hiuksia kouluasioista.
Viime vuosien aikana on käyty monenlaisia taisteluja lähikoulujen lakkauttamisia vastaan. Tai kohistu sisäilmaongelmista. Kouluasiat ovat tunneasioita – onhan niissä kyse oman lapsen hyvinvoinnista. Huonosti rakennettu tai remontoitu koulu aiheuttaa pahimmillaan elinikäisiä terveysongelmia. Koulumatkan turvallisuus, koulun ilmapiiri, tuttuus ja etäisyys kodista eivät nekään ole kovin vähäpätöisiä seikkoja.
Tilat ja niiden tehokas käyttö tuntuvat olevan usein oululaisen koulupolitiikan keskiössä. Siinä unohtuu helposti se, miten siirtopolitiikka ja koulujen lakkautukset vaikuttavat perheiden arkeen.
Otetaanesimerkki. Kun Kastellin monitoimitaloa alettiin suunnitella, vanhempien visioissa välähtelivät suurkoulun mukanaan tuomat vitsaukset.
Moni olisi halunnut pitää kiinni pienestä Värtön koulusta. Se taistelu hävittiin vuonna 2010. Vastustajat vaikenivat, kun heille vakuuteltiin, kuinka Kastellin monitoimitalo ratkaisee tilaongelmat ja kertaheitolla päästäisiin vanhaa Kastellin koulua vaivanneista sisäilmaongelmista.
Kun koulu valmistui pari vuotta sitten, oli moni lopulta helpottunut. Suurkoulu vaihtui puheissa monitoimitaloksi.
Samalla hehkutettiin elinkaarimallia eli sitä, kuinka lapsi menisi päiväkodin puolelta sisään ja tulisi ”putken” toisesta päästä ulos ylioppilaana. Koko ajan hän saisi olla tutussa koulussaan. Miten kaunis ajatus!
Todellisuudessa suurkoulu on käynyt jo pieneksi. Tämän sai tänä keväänä havaita moni tulevan ekaluokkalaisen vanhempi, kun aluerehtorin koulupäätös saapui. Vanhempainillassa varoiteltiin, että seinät ovat tulleet vastaan. Jo viime syksynä koulussa tehtiin tilajärjestelyjä, jotta kouluun saataisiin mahtumaan kolme ekaluokkaa.
Monitoimitalon esikoulussa aloitettu elinkaariajatteluun kuuluva tutustuminen tulevaan opinahjoon oli monen kohdalla siis yhtä tyhjän kanssa, kun edessä on siirto toiseen kouluun.
Putken loppupäässäkin sakkaa, sillä siellä tulevat vastaan keskiarvot. Viime keväänä Kastellin lukiossa oli Oulun lukioiden korkein keskiarvoraja yhdessä Oulun normaalikoulun lukion kanssa.
”Oppilaalle osoitetaan sama lähikoulu, jossa samassa kotiosoitteessa asuva sisarus on oppilaana”, todetaan perusopetuksen oppilaaksioton periaatteissa. Eipä toteudu täysin tämäkään periaate. Tuli päätöksiä, joissa esimerkiksi vanhan Kastellin alueella asuville, sisarusperusteisille lapsille osoitettiin koulupaikka läheisestä Lämsänjärven koulusta, jonne taas ei muuten riittäisi oppilaita. Silti samaan aikaan, samalta alueelta on valittu oppilaita Kastellin kouluun sisarusperusteella.
Päivän sana näyttäisi olevan osoitteen perusteella määrätty oppilaaksiottoalue. Vanhemmilla on toki vapaus valita koulupaikka lapselleen myös muualta kuin lähikoulusta. Kun koulujen oppilasmääriä ei osata ennakoida, liekö perusteltua puhua valinnanvapaudesta.
Mielikuvien keskellä olisi muistettava, että hyvä koulu on yksi tärkeimpiä kriteereitä, jonka perusteella lapsiperhe valitsee asuinpaikkansa. Jos lapsia on useampia, onko tarkoituksenmukaista, että jokainen heistä hipsii eri kouluun tilanteessa, jossa pienikin helpotus ruuhkaiseen arkeen olisi kuin lottovoitto.
Että lepo vain siellä pulpettien takana. Mielikuvista on pitkä matka todellisuuteen.
Kolumni