Suvakkinatsisika!
Tuollaisella yhdyssanalla haukuttiin Facebookissa erästä lakimiestä, joka oli puuttunut harhaanjohtavaan, vääristeltyjä tietoja levittävään nettikirjoitteluun ja identiteettivarkauteen. Miestä pidettiin tuollaisena otuksena.
Fb-seinäparkaisuna ilmoille päästetty ”suvakkinatsisika” on lyömätön esimerkki, miten sanojen merkitykset hämärtyvät.
Kun sanoilla heitellään tarpeeksi häränpyllyä, järkevyys häviää. Suvakkinatsisika on ilmaisu, joka valehtelee.
Ilmaisu koostuu kahdesta toisensa kumoavasta käsitteestä. Otaksun runsaasti viljellyn suvakki-uudissanan tulevan sanoista suvaitsevainen ja vajaamielinen.
Suvakki on henkilö, joka suhtautuu joihinkin asioihin suvaitsevaisesti, ei ennalta tuomiten. Todellisuuden heikko ymmärtäminen tekee hänet henkisesti vajavaiseksi. Usein suvaitsevaisiksi vajaamielisiksi näkee moitittavan yliopistojen tutkijoita, joiden tutkimustulokset eivät miellytä nettikeskustelun äärilaitaa.
Oikeusministeri Jari Lindström (ps.) määritteli suvakin napakasti (STT 3.3.): ”Sellainen, joka ymmärtää kaikkea, kaikki on ihanaa ja halataan kuoliaaksi.” Lindströmin suvakin arkkityyppi voisi olla se kuuluisa kukkahattutäti, jota kukaan ei kylläkään ole koskaan tavannut.
Jokainen Korkeajännitys-lehteä lukenut tietää, että halventava ilmaisu natsisika viittaa päinvastaiseen toiminta- ja ajattelutapaan mihin suvaitsevaisuus.
Natsisika kuvaa – tai ainakin
aiemmin on kuvannut – ihmistä, joka asennoituu elinpiiriinsä korostetun fasistisesti. Natsisika ei suvaitse mitään poikkeavaa. Hän polkee muiden ihmisoikeudet pahantahtoisesti alleen.
Miten käy kun kaikkea hyväntahtoisesti halailevan suvaitsevaisuuden edistäjän risteyttää ahdasmieliseen fasistikurittajaan?
Tuloksena ei synny uutta jakomielistä ihmistyyppiä, joka tarkkailee lähiympäristöään kukkahatusta tehty SS Totenkopf -koppalakki takaraivolle työnnettynä. Tuloksena on sanan merkityksen luhistuminen.
Suvakkinatsisikaa kielenpäällään makustelemalla pystyy havaitsemaan, miten mielekkyys äkkiä katoaa.
Kieli on ajattelun väline, mutta merkityksettömiksi murjotuilla ilmaisulla ei voi ajatella. Ja sen huomaa. Kyvyttömyydestä on olemassa arkipäivän todisteita. Esimerkiksi rasismin käsite on ääripiireissä saivarreltu täysin sekavaksi. Jos ei hyväksy valkoisen rodun ylemmyyttä tai ihonväriin perustuvaa syrjintää ja pitää polttopulloiskuja typeränä käytöksenä, leimautuu maahanmuuttoa vastustavissa piireissä rasistiksi. Suvakkirasistiksi.
Merkityskadon kokeneet sanat eivät tarkoita, mitä niiden pitäisi tarkoittaa.
Jokuvoi ajatella, että sanat ovat vain sanoja, saahan niitä nettirähinöissä väännellä. Eikä hän väärässä olekaan. Mutta suuremmassa mittakaavassa merkityskato on vakava, yhteiskunnan ytimiin käyvä ilmiö.
Sanat eivät ole pelkästään kirjaimia. Ne ovat yhteisön keskinäisiä tekoja, koossa pitävä voima, jolla saadaan tuloksia aikaan yhdessä. Sanojen avulla voi ymmärtää toisia ja hahmottaa todellisuutta.
Kun sanojen merkitys hämärretään, seurauksena on täydellinen väärinymmärrys. Siihen myös pyritään. Muodikkaan vihapuheen perusta lepää tarkoituksellisessa väärintulkinnassa.
Järkevien, yhteisesti ymmärrettyjen sanojen kadotessa yhteisöltä katoaa päämäärä.
Kolumni