Oulussa järjestettiin perjantaina Dome Karukosken ohjaaman Mielensäpahoittaja-elokuvan ennakkonäytös.
Tuomas KyrönMielensäpahoittaja, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike sekä Miniä –kirjoihin perustuva elokuva saa ensi-iltansa 5. syyskuuta.
Samoihin aikoihin elokuva matkaa myös Toronton elokuvajuhlille, jonne se on valittu arvostetun Contemporary World Cinema -sarjan ohjelmistoon.
Sysi-Suomen vanha jäärä näyttää uppoavan yllättävän hyvin myös ulkomaalaiseen yleisöön.
”Kun raati valitsee noin 200 elokuvaa kymmenen tuhannen elokuvan joukosta, valinta kertoo siitä, että heiltäkin löytyy ymmärrystä mielensäpahoittamiseen”, Karukoski sanoo.
Mielensäpahoittaja esitellään elokuvajuhlilla englanninkielisellä nimellä The Grump.
”Grump on universaali hahmo ja sukupolvien välinen kuilu sekä miehen ja naisen väliset ongelmat ovat universaaleja aiheita. Hahmon nerokkuus on suora rehellisyys, joka on ehdottomasti suomalainen kansanpiirre”, Karukoski kuvailee.
Ohjaajan mukaan Torontoon pääsy on merkittävää myös elokuvan myynnin kannalta. Karukoski on edustanut Suomea kyseisellä festivaalilla aiemmin Napapiirin sankarit ja Leijonasydän-elokuvillaan.
”Torontoon pääsy on elokuvalle kuin laatuleima. Leijonasydän pyörii tänä vuonna Toronton ansiosta ainakin kahdessakymmenessä maassa, melkein samoihin lukuihin yltää Napapiirin sankarit.”
”Parhaimmillaan elokuva työllistää ja tuottaa veromarkkoja Suomeen”, Karukoski sanoo.
Mielensäpahoittajaa näyttelee Antti Litja, miniänä nähdään Mari Perankoski ja Mielensäpahoittajan poikana Iikka Forss.
Karukoski kertoo, kuinka erityisesti Litja epäili aluksi, tuleeko hahmo kantamaan elokuvaksi asti.
”Kun vahvat hahmot ja heidän väliset konfliktit ovat valmiina, siihen on hyvä alkaa rakentamaan juonta päälle. Kirjassa ratkaisematta jääneet konfliktit ratkeavat elokuvassa”, ohjaaja paljastaa.
Käsikirjoitus syntyi Kyrön ja Karukosken yhteistyönä. Kuvauksiin Kyrö ei kuitenkaan osallistunut, joten lopputulos oli kirjailijalle itsellekin yllätys.
”Kirjoissa ei juuri ole juonta, mutta leffaan tarinan kaari kaivettiin esiin. Samalla hahmot saivat syvyyttä. Kun istuin alas katsomaan elokuvaa, oli syntynyt tietynlainen etäisyys ja unohti, että itsekin on ollut tässä messissä”, Kyrö kuvailee.
”Ajattelin vain, että onpa kaunis elokuva.”
