Saariselän tunturimaisemasta mielenrauhaansa etsinyt ja löytänyt Seppo Nissilä (66) asuu vaimonsa kanssa hirsistä kotiaan matkailukaupungin ja Laanilan puolessa välissä. Muita vakituisia asukkaita lähinaapurustossa ei olekaan ja viereiset rivitalot täyttyvät asukkaista vain loma-aikoina.
Pienessä työhuoneessaan Seppo esittelee uutta nuottivihkoaan, johon hän on koonnut suosituimpia sävellyksiään. Seinällä on kultalevy yhteistyöstä Souvareiden kanssa, pöydällä kaksi hänen cd-levyään.
Toinen kertoo lauluin elämästä ja toinen Inarinjärvestä sekä Kuukkelinlammesta. Ne kaikki liittyvät hänen elämänsä käännekohtiin.
Elämä kuljetti Valkealassa syntynyttä Seppo Nissilää Myllykosken paperitehtaan vesivoimaosaston käyttöpäivystäjän tehtävien ja teatterityön kautta päihdetyöhön Nurmijärven Nukariin. Kymmenen työvuoden jälkeen Kalliolan klinikalla hän uupui.
"Työ sinänsä ei rasittanut vaikka se raskasta olikin. Kun työpaikalla ei ole riittävän hyvää johtoa, henki ei ole hyvä, eikä työntekijöitä tueta, ihminen saattaa palaa loppuun", hän kertoo.
Työuupumista seurasi toipumisvaihe Lapissa. Joulun alla 1990-luvun puolivälissä Seppo vietti 37 vuorokautta Kuukkelilammella Lintu-Antin pikkukodassa. Kaikkiaan toipuminen kesti puolitoista vuotta. Sen jälkeen hän lähti mukaan vertaistukitoimintaan. Siinä työssä kului kuusi vuotta.
Auttajatkin uupuvat
"Vertaistuki on äärettömän hyvää toimintaa. Samankaltaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset voivat jakaa kokemuksiaan keskenään. Valitettavasti vain auttajatkin tahtovat uupua", Seppo kertoo.
Hän uskoo, että pieni satsaus auttamistyöhön tuo todellisuudessa rahallista säästöä.
"Monet polttavat työssä itsensä loppuun ja saattavat ajautua itsemurhaan siksi, etteivät itse saa mistään tukea."
Sepon mielestä meidän tulee katsoa jokaisen ihmisen hyvinvoinnin perään.
"Joskus tuntuu, että koko yhteiskunta on sairastunut; osa kiireen ja irrallisuuden takia, mutta on taustalla muitakin asioita. Jos emme kykene näkemään kokonaisuutta, niin ihmiset voivat huonosti. Silloin on turha puhua mistään hyvinvointivaltiosta".
Seppo tietää, ettei ihmisenä oleminen ole tänä päivänä ongelmatonta.
"Olemme kaikenlaisen kaupallisuuden ja informaation edessä avuttomia. Mieti siinä sitten elämänlaatua, ihmisenä olemista ja mielekästä elämisen mallia, jossa jokaisella on omanarvon tunto kohdallaan."
Uusi elämä tunturissa
Kaiken kiireen keskellä - tuuliajolla - ei ole aikaa omalle itselle. "Jos ihminen hukkaa minuuden, luopuu itsestään jonkun tavoitteen tai tarkoituksen vuoksi, niin silloin hän on hukassa."
Seppo puhuu mielellään tilasta, jossa ihminen voi pohdiskella elämäänsä. Hän itse on löytänyt sellaisen Lapista. "Täällä saan olla itseni kanssa rauhassa. Ympärilläni on tilaa, erämaata ja tuntureita, joilta näkee kauniin maailman. Tunnen olevani Luojan kämmenellä."
"Tietenkin minulla on unelmia ja tavoitteita. Olemme muutaman nuoren kanssa pohdiskelleet lasten ja vammaisten elämää. Jos olisi mahdollista, että vammaisia sydämestään auttamaan lähtevät nuoret eivät itse putoa taloudelliseen ahdinkoon, siinä olisi minullekin vielä tulevaisuuden näky. Tiedän että on paljon lapsia, jotka eivät ikinä ole istuneet leiritulilla paistamassa makkaraa, eivät kokeneet onnistumisen tunnetta."
Seppo sanoo, että myös kipu, tuska ja kärsimys kuuluvat elämään. "Minulle se kaikki on ollut välttämätöntä, sen kautta olen saanut tämän päivän elämän. Se on antanut minulle ainakin hetkittäin ymmärrystä tajuta toisia ihmisiä, nähdä elämän tarkoitus muunakin kuin mammonan keräämisenä tai oman nautinnon hakemisena."