Eduskuntatalon edustalla puhkesi torstaina raivoisa meteli, kun satojen nuorten seurue painosti kansanedustajia Lex Nokian hylkäämiseen.
– Lex Nokia, täynnä mokia, huusivat nuoret vasten portailla seisovien kansanedustajien kasvoja.
Kampanjaa on vauhditettu tällä viikolla myös televisiomainoksilla, joissa virkamies päättää pyyhkiä lakitekstillä takapuolensa. Aktivistien mielestä kyseessä on urkintalaki, joka rikkoo räikeästi oikeusvaltioperiaatetta, kansalaisten sananvapautta sekä yksityisyyden suojaa.
– Jos rikosta epäillään, oikeusvaltiossa se on poliisi, joka tutkii ja tuomioistuin, joka tuomitsee, perusteli lakiesityksen vastaista toimintaa vetävä Tero Tilus ennen mielenosoituksen alkua.
Lex Nokia on tulossa eduskunnan täysistunnon käsittelyyn helmikuussa. Laki antaa työnantajille mahdollisuuden selvittää työntekijöidensä sähköpostien tunnistetietoja.
Viestien sisältöjen kaivamiseen laki ei ulotu, eikä viestiliikennettä saa urkkia työntekijän tietämättä. Elinkeinoelämän näkökulmasta laki torjuu yrityssalaisuuksien vuotamista verkossa ja turvaa siten perustuslaillista oikeutta omaisuuden suojaan.
Liian laajat valvontaoikeudet korpeavat
Lakiesitystä on sorvattu pitkään ja hartaasti. Tuloksena syntyneiden lakipykälien tavaaminen loppuun saakka on vaikeaa ja raskasta. Vastapuolten välillä leimuava syyttely ja myös mediassa esiintyvä keskustelu onkin usein väärinymmärrysten juhlaa.
– Jokaisen teistä kannattaisi lukea hallituksen esitys perusteluineen ja ottaa kantaa sen jälkeen, kehotti perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) nuoria kovaäänisen herjauksen ylitse.
Matias Thyliniä, 25, korpesi erityisesti se, että lakiesitys antaa oikeuden teletunnistetietojen valvontaan myös kouluille, kirjastoille ja taloyhtiöille, jotka tarjoavat yhteisiä verkkopalveluita käyttäjille.
Useiden nuorisojärjestöjen ja Suomen Journalistiliiton mukaan laki johtaa liiallisen valvontayhteiskunnan syntyyn. Lain puoltajat taas huomauttavat, että työelämän yksityisyyttä koskeva lainsäädäntö on Suomessa poikkeuksellisen laaja.
Kansanedustajat muistuttivat, että valvovan tahon toimintaan täytyy kohdistua merkittävä uhka ja pelisäännöistä on sovittava kirjallisesti etukäteen. Ehtojen tulkinta ei kuitenkaan ole yksiselitteistä.
– Esimerkiksi oppilaitoksissa ei kovin hyvin pelaa se, että verkon käyttäjien edustaja voisi koko ajan seurata käyttösääntöjen muutoksia, Tilus huomautti.