Osmo Jurvelin silmäilee hieman hämmentyneenä Haukiputaan pääkirjaston ikkunaa, jossa on esillä hänen maalauksiaan.
Työttömänä olevalle omien maalausten ja grafiikan esille pääsy oli yllätys, ja piristystä arkiseen harmauteen.
"Pappani sanoi aina, että kun miehellä on haitari ja hattu, niin leivässä pysyy. Sen lisäksi hän kyllä kehotti hankkimaan jalat maassa olevan ammatin", haitaria ja koskettimia soittanut maalausharrastaja kertoo.
Jurvelin pyrki noudattamaan pappansa oppeja, mutta ison luudan heilahtaessa Nokialla vuonna 2003 elämä tylytti tukiasematuotannosta työttömäksi. Viisikymppisenä hommia ei helpolla heltiä, vaikka olisi useampikin ammatti.
"Maalaaminen ja musiikki ovat keinoja purkaa tunteita. Näin jaksaa paremmin. Ajatuksissani matkustan kuvitteellisissa maisemissa ja tallennan ne kuviksi. Tulevaisuus mietityttää: kuinka pieneksi eläke muodostuu, jos töitä ei saa."
Jurvelin on maalannut kolmisenkymmentä vuotta. Nuorten valtakunnallisessa taidetapahtumassa 1977 tuli toinen sija. Kalixissa asuessaan hänellä oli oma taidenäyttely.
"Parikymppisenä bändikisoissa ylsimme Actionin kanssa toiselle sijalle. Nykyään kuuntelen paljon muun muassa progressiivista musiikkia, bluesia ja metallia."
Lue lisää tiistain Kalevasta!