Mie­len­kiin­toi­sil­le ih­mi­sil­le löytyy aina aikaa, sanoo Oulun yli­opis­ton entinen it-tu­ki­hen­ki­lö ja he­vi­mies Jaakko Hent­to­nen

Oulun yliopistossa pitkän päivätyön it-tuessa tehnyt Jaakko Henttonen kävi töiden ohessa lukuisia kiinnostavia keskusteluja asiakkaiden kanssa.

Kuva: Anssi Juntto

Oulun yliopiston it-palvelupisteessä on ollut suositus, että yhteen asiakkaaseen saa käyttää aikaa korkeintaan kolme minuuttia.

Jaakko Henttonen ei kuitenkaan epäröinyt jutella opiskelijoiden kanssa pitempään, jos mielenkiintoisen oloinen ihminen kohdalle sattui.

– Tietysti se oli siitä kiinni, miten oli aikaa. Eihän sitä jonoa kehdannut seisottaa, maaliskuun alussa eläkkeelle jäänyt Henttonen tähdentää.

Loppuvuodesta palvelupisteelle asteli eläkeläisopiskelija, jolla oli ongelmia käyttäjätunnuksensa kanssa.

Kun varsinainen ongelma oli saatu selvitettyä, asiakas intoutui tarinoimaan aikanaan tapaamistaan Urho Kekkosesta ja Kustaa Vilkunasta. Henttonen ei halunnut kiirehtiä asiakkaan lähtemistä, vaikka päivystysaikakin ehti loppua.

Nykyään sähköpostitilien käyttöönotto on pitkälti automatisoitua, ja suomalaiset opiskelijat saavat omat käyttäjätunnuksensa ja salasanansa pankkitunnuksilla.

Ulkomaalaiset opiskelijat ovatkin jo enemmistö neuvonnan asiak­kaista.

– Kerran asiakkaaksi sattui kenialainen opiskelija, jonka sukunimi oli Keino. Oli pakko kysyä, oliko hän urheilumiehiä, kun 1960- ja 1970-luvuilla oli kestävyysjuoksija nimeltä Kipchoge Keino. Opiskelija sattui kuulumaan samaan klaaniin, ja hän tiesi myös Lasse Virénin, Paavo Nurmen ja muut.

Yhtä lailla Henttonen saattoi keskustella pitkät tovit tieteestä. Siihen aikaan, kun tulostaminen oli keskitetty konehuoneeseen, tutkijat seisoivat usein ovella odottamassa työn valmistumista. Jos tulostuksessa sattui olemaan jotain mielenkiintoista, Henttonen ei malttanut olla kyselemättä tarkemmin.

Kun atk-operaattoriksi opiskellut Henttonen aloitti työnsä yliopistolla lokakuussa 1978, käytössä olivat vielä suuret keskustietokoneet.

Hänen työtehtäviinsä kuuluivat etenkin magneettinauhojen käsitteleminen ja tulostaminen.

Myös reikänauhat ja -kortit tulivat tutuiksi.

– Viimeinen IBM-keskustietokone purettiin vuonna 1996. Sen jälkeen siirryttiin palvelimiin, Jaakko Henttonen kertoo.

Tekniikan ohella työnkuvakin on muuttunut vuosien varrella melkoisesti.

Alkuun töitä paiskittiin kahdessa vuorossa, ja välillä oltiin töissä myös lauantaina. Jossain vaiheessa viikonloppuisin oli vikapäivystys.

Nykymenossa Henttosta on harmittanut eniten kiireen lisääntyminen.

Henkilökuntaa on vähennetty niin paljon.

Eläkepäiviensä varalle Henttosella on monenlaisia suunnitelmia.

Kovana kalamiehenä hän aikoo suunnata heinäkuussa ensin viikoksi Norjaan ja elokuussa viikoksi Inarin Iijärvelle.

Ennen niitä on haaveissa ehtiä vielä pilkkireissulle jonnekin pohjoiseen.

Myös klassinen heavy metal on lähellä Henttosen sydäntä. Viime vuonna uransa lopettaneen ykkössuosikkinsa Black Sabbathin hän ehti nähdä livenä kaksi kertaa.

Mukavia muistoja on jäänyt myös Alice Cooperin, Deep Purplen, Uriah Heepin, AC/DC:n ja Metallican keikoilta.

Eikä musiikin kuuntelu suinkaan jää metalliin.

– Olen käynyt myös Johanna Kurkelan konsertissa. Junnu Vainion näin viimeisen kerran viisi viikkoa ennen kuin hän kuoli. Juice Leskistäkin ehdin käydä katsomassa kertaalleen.