Tänä vuonna Eeva Ervasti rakensi kotiinsa punaisen joulun: tuolit päällystettiin punaisella sametilla, ikkunaverhot ommeltiin samasta kankaasta ja somistettiin valkoisilla ruseteilla.
Punainen ja valkoinen toistuivat myös emännän jouluisessa kotiasussa.
Jo valokuvaajan ammatti kertoo, että visuaalisuus hänelle on tärkeää. Kauniiden vaatteiden arvostus juontaa juurensa lapsuudesta, jossa ompelutaitoinen äiti ilahdutti esikoistytärtään joka viikonloppu uudelle asulla.
"Eihän se tavallista maaseudulla ollut ja saattoi ärsyttääkin ikätovereitani. Heille kuitenkin vastasin, että itsehän vaatteeni kannan. Minulle se, mitä muut ajattelevat pukeutumisestani, ei ole koskaan ollut tärkeää", hento ja ja hauraalta vaikuttava Eeva, 62 sanoo hiljaisella äänellään.
Kerran hän yritti tosin pukeutua arkisesti, uudessa työpaikassa kun sitä vaadittiin. "Sain sellaisen migreenin, että ymmärsin jatkossa toimia vain omilla ehdoillani."
Eri aikakausien tyylejä
Eevan vaatteet eivät kulje tämän päivän muodin mukaan, niitä voi tarkastella pikemminkin aikakausien perspektiivistä. Kaikissa asuissa on jotain juhlavaa. Hän rakastaa selkeitä värejä, käsityötä ja yksityiskohtia. Ja ruusuja. Ruusut voivat olla joko kirjottuja tai kankaasta valmistettuna.
Viime vuosien uusimmat puvut Eeva on suunnitellut yhdessä Outi Sulkalan kanssa, joka on sitten mallin toteuttanut. Ulkomailla hän etsii uusia ideoita ja kotiin tultuaan teettää asun mieluiten silkistä tai sametista. Supisuomalaiseksi häntä asuissaan ei tunnista, Italiassakin häntä arveltiin ranskalaiseksi.
Pienenä ihmisenä Eeva Ervasti suosii kokonaisuuksia. Asuihin kuuluvat hansikkaat, joko pitkät tai lyhyet, hattu, laukku ja kengät. Pukeutumisen saattaa kruunata huivi tai jopa turkisstoola. Mieluisia ovat etenkin 1920- ja 1930-luvun tyylin asut.
Barokin aika tulee mieleen vihreästä puvusta, joka on Eevan uusimpia. Sen materiaali on laadukas vihreä sametti.
Samasta kankaasta hän teetti vaatteet myös pojanpojalleen ja meni hänen kanssaan muotinäytökseen.
"Luulivat meitä ensin malleiksi ja sitten arvelivat minun olevan niin taitava mummo, että olen tehnyt pienokaisen vaatteet itse. Mutta kyllä jo napin ompelukin tuottaa minulle vaikeuksia."
Työssään valokuvaamossa Eeva Ervasti pukeutuu vuodenaikojen mukaan. Ja koska tämän joulun väri oli hänelle punainen - viime vuonna se oli hopea - myös työasu on punainen. Uusi jakkupuku ei ole, vaan turkiskauluksella "tuorestettu".
Viisi vuotta sitten Eeva Ervastin elämä muuttui avioeron takia. Uusi, aikaisempaa pienempi koti keskustassa on asettanut emännän kekseliäisyyden koville: säilytystila ei riitä. "Jos kävisimme läpi koko vaatevarastoni, niin vuorokausikaan ei siihen riittäisi", hän nauraa.
Koska Eevan paino ei vuosien varrella ole muuttunut, yhä hän on tyttömäisen hento, vaatteita ei ole tarvinnut koon takia uudistaa. Asuja on vain ajanmukaistettu hameen tai hihojen osalta. Yhä hän voi pukeutua 30 vuotta sitten valmistettuun pukuun. "Kengätkin sopivat, koska jalkani ei ole muuttunut", hän sanoo.
Kenkiään Eeva säilyttää sekä vintissä että kellarissa. Kaikki ne ovat alkuperäisessä laatikossa ja miltei uudenveroisia. Kun joku asu vaatii sopivat kengät, usein sellaiset ovat jo Eevalla valmiina.
Eeva Ervasti luo ympärilleen satumaailman tuntua. Arjen asioista hän ei avioliitossa ollessaan joutunutkaan huolehtimaan, ne otti mies vastuulleen. Koskaan hän ei ollut imuroinut saatikka vienyt tyhjiä limsapulloja kauppaan. "Kun sitten ostin imurin itselleni, ihmettelin johdon puuttumista kunnes minulle opastettiin, että johto on imurin sisällä", hän nauraa itselleen.
Itsenäinen elämä sujuu nykyään hyvin ja Eeva on sitä mieltä, että jokaisen naisen tulisi jossakin vaiheessa elää yksin.
Työ sitoo häntä vielä jokaisena arkipäivänä aamusta iltaan, mutta vapaa-aikaa riittää kulttuuriharrastuksille, niin teatteriin kuin konsertteihin. Ensi-iltoja Eeva juhlistaa aina pukeutumalla. Elämä on juhlaa jokainen hetki, hän ajattelee.
Kodissaan Eeva sytyttää kynttilän ja vapautuu arjen ajatuksista. Ystäviään hän ei halua ikävillä asioilla rasittaa. Valoisuus, avoimuus ja huumori ovat hänen elämänsä eväitä. "Ja vastoinkäymisten kohdatessa auttaa rukous sekä usko siihen, että kyllä elämä kantaa."
