Oululainen Maija Paavola aloitti rakkaan harrastuksensa, miekkailun, yhdessä isänsä Mikon kanssa pari vuotta sitten.
"Oikeastaan miekkailu kiehtoi minua jo lapsena, muistan katsoneeni sitä muutaman kerran Eurosportilta jo kauan sitten. Pari vuotta sitten tarjoutui tilaisuus aloittaa laji täällä Oulussa, ja se vei mennessään."
Isä ja tytär olivat pitkään tasaveroiset kilpakumppanit.
"Voi sanoa, että perheen hierarkiakin muodostui jonkin aikaa miekkailutilanteen perusteella", Maija nauraa.
Isä on jo jättänyt lajin harrastamisen vähemmälle, mutta tytär on innostunut sitäkin enemmän. Paavola treenaa tosissaan valmentajansa Teemu Tokolan johdolla tavoitteenaan jonain päivänä kenties SM-kultamitali, ja ohjaa samalla myös nuorempia junioreja miekkailun saloihin.
Elokuvien perusteella voisi miekkailun kuvitella olevan hyvinkin yksinkertaista ja vapaamuotoista.
Urheilumiekkailussa säännöt ovat kuitenkin tarkat, eikä se pienieleisyydessään muutenkaan juuri muistuta valkokankaan miekkamittelöitä.
"Tyylipisteitä ei jaeta", Paavola hymyilee.
Ajoitus
ratkaisee
Paavola on valinnut kolmesta miekkailulajista omakseen floretin. Siinä pätevä osuma-alue, eli se johon vastustajassa pyritään pisteiden toivossa miekalla osumaan, ei käsitä raajoja tai päätä, vaan pelkästään torson alueen.
"Floretti on myös hyvin sääntöpohjainen miekkailulaji toisin kuin esimerkiksi kalpa, jossa osumia voi saada kaikista kehon osista. Siihen, että valitsin floretin, vaikuttaa ennen kaikkea oma fysiikkani. Hentona naisena on vaikeampaa pärjätä kalvassa tai säilässä, mutta floretissa vastustajan fyysisellä koolla on vähemmän merkitystä", Paavola selvittää.
Miekkailuharjoitukset, joita lukion toista luokkaa käyvällä Paavolalla on vaihtelevasti kouluhommista riippuen, eivät ole pelkkää ottelemista, vaan myös lihaskunto-osuuden sekä jalkatyötä.
"Käden ja jalan tulisi toimia saumattomasti yhteen, muttei välttämättä kuitenkaan yhtä aikaa. Tärkeintä on ajoitus", Paavola valaisee.
Niin treeneissä kuin kilpailuissakin käytetään erityistä, turvastandardit täyttävää asua kypärineen. Miekkailuasussa piilee myös pistelaskun juju: osuma-alue on peitetty metalliverkkoliivillä, jossa kulkee pienijännitteinen sähkövirta.
Miekan terän päässä oleva nappi rekisteröi osuman merkitsijälaitteeseen. Sähkövirta on korvannut pistelaskennassa tuomarit.
Kisat parasta antia
Paavola on sitä mieltä, että kilpailut ovat lajin parasta antia. Viimeisimmät kilpailunsa hän kävi itsenäisyyspäivää edeltävänä viikonloppuna. Sieltä Ouluun matkasi floretin naisten joukkuepronssi, jota olivat Paavolan lisäksi miekkailemassa Outi Kenttä, Tanja Sitomaniemi ja varajäsenenä otellut Katja Västi.
"Joukkuemiekkailussa joukkueen jäsenet miekkailee jokaisen joukkueen kaikkia jäseniä vastaan. Olennaista siinä on suunnitella strategia: pelataanko pisteitä vai koetetaanko voittaa aikaa. Yhden ottelun kesto on joko viisi osumaa tai kolme minuuttia."
Teräsaseesta huolimatta Paavola kiistää lajin vaarat.
"Pahinta mitä voi sattua, on nilkan nyrjähtäminen tai mustelmien saaminen", hän vakuuttaa.
KATI VALJUS
