"Sitten kierretään kuminauhaa kepin ympärille, jotta saadaan vastusta ja lisää ytyä liikkumiseen", kehottaa TULlista Ouluun tapahtuman tiedottaja Tinja Repo tihkusadetta uhmanneita ytyäläisiä opastaessaan gymstick-jumppakepin käyttöä.
Repo ihasteli Oulun työttömien yhdistyksen omistuksessa olevan Hietalinnan pihalle astellessaan, miten mahtavaa on päästä vetämään vaihteeksi jumppaa. Viime päivät Repo on napottanut tietokoneen ääressä TUL:n 85-vuotisjuhlaa järjestellen, loppurutistus alkaa perjantaina.
Ytyäläisille järjestetty muutaman tunnin jumppatuokio alkoi keppijumpalla. Lämmettyään porukka jakaantui kolmeen: lentopalloilijoihin, sauvakävelijöihin ja suunnistajiin.
Revon mukaan gymstickin päihin kiinnitettyjen kuminauhojen vastus tekee liikkeistä pehmeitä.
"On tämä silti tehokkaan tuntuista. Tuntuu selkeästi, että tässä treenataan hartioita", puhelee Valte Vaarala jumpan lomassa. Hän huomauttaa, että ohjatussa liikunnassa tulee käytettyä sellaisia lihaksia, jotka muuten ovat toimettomina.
Vaarala vaimoineen eivät ole toimettomia: "Käymme työväen eläkeläisten liikuntaryhmissä tanhuamassa ja voimistelemassa. Olen lauantaina TULlista Ouluun -tapahtumassa pesäpallostadionille TUL:n kuntoilijoiden ryhmässä", Laila Vaarala kertoo.
Samaan kimppakeppijumppaan on tulossa myös Anja Syrjälä. Naiset muistelevat, että samaan lössiin on tulossa noin 1 400 voimistelijaa ympäri Suomea.
Kaksin on
komeampaa
"Jahas, nuo naiset eivät uskallakaan lähteä metsään meidän miesten kanssa", tuumaa Koskenkylän Riennosta suunnistusta opettamaan tullut Antero Mikkonen, kun naiset tarttuvat kävellysauvoihin tai lentopalloon ennemmin kuin lähtevät metsään.
Mutta ehtipä hän kuitenkin naurattamaan sauvakävelylle lähtevää naisryhmää, kun antoi ryhmälleen, eli Valte Vaaralalle kartan.
"Armeijassa sanottiin, että tämä on kartta. Sitä ei saa repiä eikä ensimmäisenä käyttää nuotion sytykkeiksi", armeijan leivistä vuosikymmenen eläkkeellä ollut Mikkonen muistelee.
Naisryhmä viuhdottua matkaan pääsee suunnistusryhmäkin asiaan. Mikkonen tuntuu tuntevan seudun josta kertoo. Hän toteaakin tehneensä itse Hietasaaren suunnistuskartan ja oppaan hommissa Oulua koskevaa tietoa on päässyt karttumaan.
"Oulujen suistossa on ollut siihen aikaan, kun Kaarle IX tämän alueen lahjoitti, satakunta saarta. Nyt niitä on vain kolmekymmentä", hän pohjustaa näyttäen suunnistuskartalta saaria jakavat vesilinjat.
Historiaa
opin lomassa
"Tämähän on todella mielenkiintoista", innostuu Valte Vaarala jo parin sadan metrin jälkeen hoksattuaan, että kartalla ja edessä näkyvän vallin takana on muurahaispesä. Sen kertoo kartta.
Hän kiirehtiikin kysymään, että mikä se mahtaa olla tuo tummempi rasti, kun ruskeat ovat kerran murkkumättäitä.
"Ne kertovat huomattavista maamerkeistä, tässä tapauksessa puusta. Eikö tuo puu erotukin selvästi muusta puustosta", Mikkonen osoittaa.
Ja kyllähän se erottuu. Saattaa olla jopa pitkäikäisempi maamerkki kuin muurahaisten rakennelmat, sillä niillä on tapana tuhoutua tai kuolla ajan mittaan.
Taas tulee tietoisku: "Näettekö nämä uomat? Saksalaiset kantoivat niihin tavaraa mitä eivät tarvinneet, kun olivat lähdössä maasta eikä laivoihin mahtunut kaikkea. Uomissa kilahtelee, kun niihin iskee näitten suunnistusrastien merkkejä."
Kartanlukua
ennen aakkosia
Mikkosen mielestä on harmillista, että suunnistamista pidetään vaikeana. Hän sanoo suunnistuskartoissa käytettävien symbolien olevan niin yksinkertaisia, että niiden tulkitsemiseen tarvitaan vain hieman mielikuvitusta. Monet lapset ovatkin oppineet lukemaan karttoja ennen kirjaimia.
"Nykyihmisillä tuntuu olevan niin kiire, ettei kukaan jouda hetkeksikään tutkailemaan karttoja. Osasyy on tietysti se, että televisiossakin näytetään vain voittajia. Silloin aloittelijastakin tuntuu, että nyt on juostava veri kurkussa, ja voitettava."
Antero Mikkonen iloitsee siitä, että kiinnostus suunnistukseen on kasvanut. Iltarasteilla on tavallista enemmän osanottajia ja junioreitakin on mukana.
Myös kouluissa kiinnostus on nousussa. Hietasaarenkin kouluille tarkoitetut kartat ovat menneet kaikki, uusia karttoja on viime aikoina tehty Timosenkosken luontokoulua varten.
"Kaikkein uusin on Meri-Toppilan alue, sitä on käytetty vaan kerran. Se on todella mielenkiintoista maastoa, josta löytyy teollisuuden ansiosta myös kaupungin suurimmat korkeuserot", Mikkonen innostuu.