Kuopio 1900-luvun alkupuoliskon kohuryhmä eurooppalaisittain oli Sergei Diaghilevin venäläinen baletti, Ballets-Russes. Sen erityistä esitysalustaa oli Ranska.
Nyt kun on tullut kuluneeksi 130 vuotta Diaghilevin syntymästä, on koittanut todellinen Ballet Biarritzin johtohahmon Thierry Malandainin hetki. 1990-luvun alusta hän on työstänyt omin mielikuvinsa tuota viime vuosisadan tuotantoa, siis pannut hommat uusiksi niin kuin epäröimätön ohjaaja käsikirjoituksille tekee.
On syntynyt kooste kunnianosoitukseksi venäläiselle osaamiselle Kuolevasta joutsenestaPulcinellaan. Sivuraide tässä Kuopion jälkeen moniaalla, muun muassa New Yorkissa, nähtävässä kokonaisuudessa on Ravelin säveltämä Bolero.
Uusinta uutta malandainislaittamisessa on nimenomaan Anna Pavlovan tanssimana kuolemattomaksi tullut Kuoleva joutsen, jossa nyt 2002 kuolevia on kolminkertainen määrä ensin sooloilemassa sitten yhteiskuolemassa.
Ballet Biarritz näyttäytyy Malandain-kokonaisuudella kombinaationa, missä tanssijavalmiudet ovat kokonaisuudessaan priimatavaraa. Teokset ovat enemmän ajatuskallellaan miesdiskurssiin ja klassiskallellaan ilman kovatossujakin. Teosvaihdoissa - osin - ja Bolerossa hyödynnetään näppärästi nykyistä klassisen baletin treenausmenetelmää, lattiatankoa, missä sananmukaisesti tanssija venyy lattiatasossa.
Telkkariinkin
Julia Vuoren sika kavereineen on sitten muumien voittokulkuisa hahmo. Simo Heiskasen ja Tuomo Railon Espoota kotinaan pitävä Glims & Gloms -tanssiryhmän Sikabaletti oli mukana Kuopiossa. Heille tanssii ja soi antoi Vuoden tanssiteko -kiertopalkinnon. Ensi vuonna tuota Tanssijatar-veistosta pitelevät uudet kädet.
Tuomo Railo istuu parasta aikaa käsikirjoitustiimissä, jota rakennetaan elokuvan pohjaksi. Siis Julia Vuoren sika harppaa nyt liikkuvaan kuvaan. Eikä siinä kaikki, taustalla on Claes Olssonin tuotantofirma, jonka suunnitelmissa filmi on niin kutsuttu pilotti oikein sarjaa. Sarjan osia tullenee joskus 2004 olemaan 15 ja ne ovat viiden minuutin mittaisia, esitysalustana Pikkukakkonen.