Entisen ja nykyisen pääministerin entinen puoliso Merja Vanhanen näkyy löytäneen rinnalleen uuden miehenpuolen, entisen aviomiehensä entisen turvamiehen, joka on kaiken kukkuraksi myös Lapin mies. Siitä innostuneena rouva Vanhanen kehottaa muitakin hankkimaan miehen Lapista, koska siellä niistä kasvaa kunnollisia ja täysipäisiä.
Ehkä noin onkin. Ainakin Matti Vanhanen totteli Merjaansa salamannopeasti: hän hankki hallituksensa ulkomaankauppaministeriksi miehen Lapista, Paavo Väyrysen, kunnollisen ja täysipäisen.
Kiinnostavaa tässä on se, että pääministeri näyttää siis edelleen olevan ex-vaimonsa tossun alla. Jos olisin lööpintekijä, repisin tämän heti seinälle: Hyvästi Susan! Hyvästi Merikukka!! Matti palaa juurilleen!!!
Ratkaisu on siinä mielessä linjakas, että paluu vanhaan näyttää nyt olevan muotia kautta linjan. Hallitukseenkin kaivetaan tuoreita voimia suoraan 1970-luvulta. Tosin poliittisesti saattaa syntyä vähän epätietoisuutta siitä, kuka hallitusta ja Suomen keskustaa oikein johtaa -- Matti Vanhanen, Merja Vanhanen, Merikukka Forsius vai peräti Paavo Väyrynen?
Toinen kiinnostava piirre uudessa hallituksessa on tietysti se, että siellä on enemmän naisia kuin miehiä. Naisia pidetään muutenkin kuin kukkia kämmenellä, sillä samassa hallituksessa istuu nykypolitiikan kolme kuuluisinta naistennaurattajaa, Matti Vanhanen, Paavo Väyrynen ja Ilkka Kanerva, ja vielä kaupanpäällisiksi puolivallaton leskimies Sauli Niinistö eduskunnan puhemiehenä.
Eihän tuosta sarjasta puutu enää muita kuin Urho Kekkonen, mutta hän ei valitettavasti ole enää käytettävissä. Tilanne on siis jotakuinkin samanlainen kuin Tanssii tähtien kanssa -ohjelman loppukilpailussa. Sielläkin lopullisesta voitosta kisailevat kynnet verillä pelkästään naiset, ovatko he nyt Sariko ja Mariko, eikä kukaan edes muista minkänimisten miesten on heitä tarkoitus tanssittaa.
Tällaisille kissanpäiville päästetyltä akkavallalta voidaan odottaa periaatteessa mitä tahansa -- eikä mihinkään ole kenelläkään mitään sanomista, kun sen selitetään olevan naispolitiikkaa tai ainakin tasa-arvoa. Näinhän on käynyt jo monella muulla alalla, esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa, jossa voidaan väittää mitä tahansa, kun se vain on naisnäkökulmaa.
Ei ole ollenkaan mahdotonta, että hallituksessakin ajaudutaan vielä äänestyksiin, joissa vedenjakajana ei ole puoluekanta, vaan sukupuoli. Tällaisissa äänestyksissä naiset voittavat joka kerta, ja sitä jatkuu seuraavat sata vuotta, koska edelliset sata vuotta meillä on ollut pelkästään miesenemmistöisiä hallituksia. Ainoaksi lohdutukseksi miessukupuolelle näyttää jäävän se, että ainakin televisiossa ja muussa hömppäviestinnässä kova sana näyttää olevan äijäkulttuuri. Nyt vielä uhotaan lenkkimakkaralla, kaljalla, jääkiekolla ja formulalla, mutta ei mene kauankaan, kun aletaan tehdä kunnollista sosiaalipornoa äijän kohtalosta naisvallan uhrina, ja joskus vuonna 2050 perustuslakiin otetaan äijäkiintiöpykälä, jossa määrätään, että hallituksessa pitää olla ainakin yksi äijä.