Suomessa on tämän vuoden aikana hukkunut jo noin 50 ihmistä. Se on rutkasti enemmän kuin viime vuosina vastaavana aikana. Ensin pudottiin heikkoihin jäihin, sitten lämmin vappuviikonloppu houkutteli väkeä vesille usein kohtalokkain seurauksin. Sen jälkeen on eletty takatalvea, mutta pian rannat ja vedet taas kutsuvat.
Viime aikojen suuntaus pakottaa odottamaan syvän huolestuneena, mitä kesä tuo tullessaan.
Viimeksi kuluneet viisi vuotta hukkumistilastot ovat olleet koko ajan nousussa. Viime vuoden aikana vesillä kuoli 182 suomalaista. Nykyinen meno viittaa siihen, että tuo ennätys rikkoutuu kirkkaasti.
Kyse ei ole kampanjoiden ja valistuksen puutteesta. Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton Älä jätä aivoja narikkaan -kiertue jatkuu tänäkin kesänä. Ilman senkin apua osaa kysyttäessä jokainen vastata, että heikoille jäille ei pidä mennä, että vesillä on viisasta liikkua varovasti, että pelastusliivejä pitäisi käyttää ja että alkoholi ja vesille meno on kehno yhdistelmä.
Ei tuosta kaikesta tiedosta silti näytä olevan apua. Päättyneenä talvena ei kukaan voinut olla tietämättä, että kelit olivat olleet poikkeuksellisen leutoja ja jäät sen mukaisia. Silti siellä vain saapasteltiin, hiihdettiin tai kelkkailtiin siellä missä ennenkin on menty, tai missä vain näytti edes jonkinlaista jäätä veden pinnalla olevan.
Vaikuttaa siltä, että kyky lukea todellista tilannetta luonnossa ja toimia sen mukaan on monelta vaarallisesti kateissa. Omia kykyjä yliarvioidaan, vaaroja aliarvioidaan. Se asenne kostautuu vuodenajasta riippumatta.
Mahdollisesti kyse on siitä, että normaali arkipäivän elämä tuntuu erittäin turvatulta. Ikään kuin mitään ei voisi tapahtua, ei ainakaan itselle. Sama asenne siirrettynä vesille liikkumiseen on tuhoisa. Parhaatkaan valistuskampanjat eivät hevin onnistu takomaan suomalaisten päähän arviointikykyä ja tervettä järkeä. Tai ehkä tässä yhteydessä on syytä puhua pelkästään suomalaisista miehistä.
Hukkuminen on nimittäin tilastollisesti mitä suurimmassa määrin miesten riski. Se saattaa johtua siitä, että naiset yleisesti ottaen eivät koe tarvetta pilkkiä olemattomilla kevätjäillä, koheltaa veneellä tai uida kauimmaiselle kivelle muille näyttääkseen. Onnettomuuksia tapahtuu, mutta melko moni hukkumistapaus olisi estettävissä tekemällä toisin.