Jos miehellä on sisällään kipeä kohta, ei hänen tarvitse varata aikaa psykiatrilta tai mennä johonkin puhepiiriin läyryämään tunteistaan.
Mies menee hierojalle.
Ja mikä ihaninta, se on hoitomuotona sukupuolesta vapaa alue. Hieroja saa olla muu, nainen tai mies. Vain kovanäppisyys ratkaisee.
Hierojan luona miehen verenpaine laskee ihmisen tasolle. Miestä ei syytetä mistään, eikä hän voi syyllistyä mihinkään. Varsinkin jos vain makaa liikkumatta eikä puhu mitään.
Muutaman tunnin ajan miehen olemassaolo ei ole rikos. Onneksi kuka tahansa voi saada tällaista palvelua. ”Sukupuolesta riippumatta”, mies ajattelee, ja kerrankin näin suvaitsevaisen ajatuksen.
Hieroja vetää suojapaperin hierontapöydän yli ja rusauttaa kasvojen kohtaan reiän. Mies könyää pöydälle ja sovittaa päänsä ja ruhonsa kohdalleen. Siinä jumiutunut lihas ja höttöläski lepää.
Voide litisee kämmenten välissä. Hieroja aloittaa pohkeesta ja takareidestä. Se kipeinkin kohta varautuu loppuunsa, mutta pienet kipeät kohdat hoidetaan ensin.
Peukalo ja etusormi vangitsevat pohkeen otteeseensa. Jännittynyt paikka rusikoidaan veltoksi. Kyllä miehen kelpaa taas huomenna nostaa jalkaa toisen eteen.
Takareidet lämpiävät ja aukeavat hierojan nojatessa painonsa kämmenten varaan. Mieli kevenee, vaikka hierojan sormet osoittavat sinne, josta oikeaoppisimpien someilijoiden kommentit ovat löytäneet väylänsä ulos.
Tutustutaan kipuun. Sitä mies ei voi muualla kokea, koska on niin etuoikeutettu. Hierojan käsittelyssä lantion ja pakaroiden seutu on sukupuoleton... Ah!
Peukalot survoutuvat vyötärön arimpiin pisteisiin. Miehen ulvahdus on inhimillisen neutraali, sillä se tulee sisimmästä eikä kimpoa kaikuna maskuliinisista valtarakenteista.
Lantion junttura pehmenee, jo illalla mies kykenee peilin edessä välimerellisen sulaviin tanssiliikkeisiin. Onneksi elehdintä tapahtuu neljän seinän sisällä, koska valkoisen heteromiehen tekemänä se tulkittaisiin tunnevammaisen rikolliseksi vehkeilyksi.
Sitten selkä. Patongit pehmenevät, hartioihin ja niskaan kiertää taas veri. Ja aivoihin, vaikka sitä ei kukaan muu uskoisikaan, paitsi mies itse.
Entä se kipein kohta?
Hierojan kanssa voi puhua. Mies on siinä mielessä runollinen olento, ettei hänen tarvitse kertoa juurta jaksain ja asioiden oikeilla nimillä. Mies puhuu sinnepäin, örähteleekin.
Mies poistuu hieronnasta hyvinvoivana. Hän on onnellinen. Mutta pian hänelle toitotetaan taas ihmisyyden suurimmasta viasta: miehisyydestä.
Kipein kohta nostaa vähän päätään, mutta seuraava Hieronymus-aika on jo sovittu. Silloin taideteos saa uudelleen ansaitsemansa kohtelun.
Kirjoittaja on kuusamolainen kirjailija.