Freetime machos -dokumenttielokuvan ensi-ilta kautta maan
perjantaina 12. maaliskuuta.
Pelireissu, seksi, rugby, Nokia ja viina.
Siinä avainsanoja uutukaisen dokumenttielokuvan Freetime machos ytimeen.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Kun Samuli Putrolta pyydettiin leffaan musiikkia, ohjaaja Mika Ronkainen antoi ohjeeksi, että tee jotain sellaista, mitä elokuvassa ei ole mutta jonka sieltä voisi aistia. Syntyi kappale Minä rakastan sinua.
Se on elokuvassa.
Päähenkilö Matti Keränen tunnustaa muutaman promillen humalassa ystävälleen Mikko Koljoselle pelimatkan jälkeen bussissa:
"Jos miestä rakastaa, niin sitä vaan rakastaa, eikä sitä ajattele, että sillä on pippeli jalkojen välissä."
Mikko ottaa tunnustuksen tyynesti, eihän siihen liity mitään seksuaalista tai vaikka liittyisikin.
"Jokainenhan on vähän homo", Mikko vastaa verkkaan.
Pohjoisen rugby
tuntui järjettömältä
Englantilaisessa rugbyssä on soikeanmuotoinen pallo ja sääntö, joka kieltää pallon syöttämisen eteenpäin. Palloa täytyy kuljettaa kantamalla, taaksepäin syöttämällä tai potkimalla. Suomessa laji on aika harvinainen, joukkueita on reilu kymmenen. Pohjoisin löytyy tällä hetkellä Rovaniemeltä.
Silloin kun Mika Ronkainen aiheesta kiinnostui, oululainen yliopiston rugbyjoukkue OYUS Rugby markkinoi itseään maailman pohjoisimpana ja kolmanneksi huonoimpana rugbyjoukkueena.
Nyt tilanne on hieman muuttunut, eivätkä edes dokumentin päähenkilöt Mikko ja Matti asu enää Oulussa. Elokuva kuvattiin aikana, jolloin joukkue taisteli paikasta pysyä SM-sarjassa kauden 2007 aikana.
"Elokuvan idea lähti liikkeelle siitä, kun sain vinkin tästä joukkueesta. Minulla ei ollut mitään tarkempia ennakko-odotuksia. Mutta jokin minua siinä kiehtoi - rugbyä pohjoisessa. Kehys vaikutti niin järjettömältä, että ajattelin, että pakkohan siinä on jotain jännittävää olla", ohjaaja kertaa.
"Sitten menin itsekseni katsomaan matseja, otin yhteyttä itse joukkueeseen ja ehdotin elokuvaa. Jo toisen kuvaussession aikana joukkueeseen asteli espanjalainen nainen. Pikkuhiljaa henkilötarinat alkoivat muotoutua ja osittain luonnollisesti joukkueen puheenjohtaja, primus motor, Mikko Koljonen valikoitui etualalle. Ja kun Matti oli hänen hyvä ystävänsä, niin pääosat tulivat sitä kautta helposti."
"Rakenteellisesti ryhdyin sitten miettimään samankaltaista monihenkilödraamaa kuin Magnoliassa, joka koostuu useammista pienistä, toisiinsa kietoutuvista tarinoista", selventää Mika Ronkainen.
"Ja eri henkilöiden kautta astuttiin sitten erilaisille poluille: privaattielämään, miehisyyteen, työelämään ja niin edelleen."
Kaikkea ei voi käsikirjoittaa
Vaikka dokumentissa sivutaan myös naisia, kovin dramaattisiin mittasuhteisiin naisroolit eivät nouse. Näkyvimmän, mutta hiljaisimman, roolin saa joukkueen maskotti, pumpattava Barbara Annikki.
Mutta tämä hiljainen cheerleader saa lopulta tosi kylmästi puukkoa kylkeensä. Vaikka Annikin naiseus näkyy avoimesti, nostaa elokuva vaivihkaa myös miehisyydestä esiin tuttuja piirteitä. Mitä tapahtuu miehelle yhteiskunnan ja biologian ristipaineessa: lapset, perhe ja vastuu kastroivat hänet ja nuoruuden uhot.
Luolamiehen metsästysvietti häviää ja laantuu oman lauman suojelemiseen ja ylläpitoon. Eikä mies alistumistaan ähise, sekin on miehen työ.
"Mutta mitään tätä en voinut tietää etukäteen, eikä niitä voinut käsikirjoittaa elokuvaan. Oli vain pidettävä silmät ja korvat auki ja kuvattava vaan niin perkeleesti", ohjaaja sanoo.
Jos elokuva valottaa meille miesten elämää, tukee sitä myös äänimaailma. Ohjaajan henkilökohtaisen ystävän raahelaisen Samuli Putron musiikin lisäksi elokuvassa kuullaan muitakin pohjoisia säveliä, muun muassa Brüssel Kaupalliselta ja Jolly Jumpersilta.
"Kyllä ne olivat tietoisia valintoja. Halusin musiikilla ilmentää pohjoista mieskuvaa sekä erilaisia miesrooleja. Putro jousisoittimineen on sitä herkkää osastoa ja sitten on Brüsselin kaltaista machoryntäystä", Ronkainen kertoo.
"Toisesta äärilaidasta löytyy sitten Moto Boy, joka on puhdasta kastraattivinguntaa", ohjaaja virnistää. Mutta sehän onkin ruotsalainen.
