Jos menestykseen vaadittaisiin SM-liigan vahvimmat reidet, Kärpät voisi onnitella itseään tshekkiläisestä täsmähankinnasta. Kun koko joukkue testattiin kesäkuun alussa, sieltä kuului ja näkyi kummia. Michal Vondrka iski nimittäin yhden jalan kyykyssä tauluun SM-liigan kovimmat lukemat 59 ja 57 kertaa.
Kysymys on toistoista 60 sekunnin aikana, ja niskassa urakkaa rasittaa 40 kiloa rautaa. Pakaran täytyy osua jokaisella kerralla aitaan, joka on viritetty oman polven korkeudelle.
”Nyt taisit tehdä ME-lukemat”, ihasteli joukkueen uusi fysiikkavalmentaja Pasi Mustonen. Sama mies, joka toimi Kärppien päävalmentaja 18 vuotta sitten.
Vondrka patsastelee omissa sfääreissään. Joukkueen keskiarvo liikkuu 38–39 toiston välissä.
Mutta menestys vaatii pelaajilta paljon muutakin kuin ruista reidessä. Se vaatii ennen kaikkea sitoutumista, henkistä kamppailukovuutta ja joukkuepelaamista, mutta myös hurjaa itsekuria, mitä voidaan pitää tasapainoisen elämän peruslähtökohtana.
Se vaatii myös kompetenssia seurajohdolta, jonka tehtävä on koota joukkue oikein. Viime kausi turbulensseineen oli surkuhupaisa näytelmä, jollaiseen ei näillä leveyksillä ole totuttu.
Sen tietävät niin seurajohto kuin suuri yleisö. Yhden flopin voi tehdä. Toinen olisi jo tyhmyyttä.
Sen verran virheistä on opittu, että entistä kotimaisempi ja pohjoissuomalaisempi viritetty joukkue oli kasassa jo huhtikuussa. Veropakolaisia ei ole tulossa.
Myös harjoituskauden peluutuksessa otettiin järki käteen. Vuosi sitten menestysnälkäinen päävalmentaja Mikko Haapakoski peluutti jo European Trophyssä Kamil Krepsin johtaman ykkösviisikon puhki. Nyt valmennusjohto on käyttänyt tasaisesta viittä kentällistä.
Mitä Kärpiltä on lupa odottaa?
Kun Kärpät menetti finaalimaalivahti Iiro Tarkin jo toukokuussa NHL-joukkue Anaheimiin, ykköseksi nousi Ville Hostikka, jonka maineteot mahtuvat vielä ohueen vihkoon. Hostikka kantoi päällään kysymysmerkin kuvaa, mutta European Trophyn ottelut pyyhkivät epäilyksiä Hostikalle on edellytykset ansaita voittavan maalivahdin kannukset.
Koska maalivahtiosasto kestää vertailun, puolustuksessa riittää vastuunkantajia, hyökkäyspäässä on laatua ja laajuutta, runkosarjassa sijat 3–6 ovat realismia.
Spekulaatiot Hannu Aravirran tunteen palon voimakkuudesta tai sen riittävyydestä Kärppien päävalmentajana ovat nousseet pintaan – ainakin Etelä-Suomen valtakeskuksissa.
Nyt voi perustellusti kysyä, että minkä ihmeen vuoksi?
Kun Aravirta allekirjoitti tammikuussa Kärppien kanssa jatkosopimuksen, hän sai myöhemmin keväällä kivikovan sopimustarjouksen KHL-joukkue Torpedo Novgorodista. Eli samasta paikasta, jonne Novgorodin kakkosvaihtoehto Kari Jalonen singahti Pelicansista heti kun Aravirta oli vastannut venäläisille ”njet”.
Aravirta kuunteli työelämän pyhää kolmiyhteyttä; rahaa, järkeä ja tunnetta. Tämän kisan voitti tunne.
Raha jäi ylivoimaisesti viimeiseksi. Se ei kuuluu raadollisessa huippu-urheilun maailmassa 2000-luvulla arkipäivään. Kärpillä on ehdottomasti työhönsä sitoutunut valmentaja. Piste.