Kolmisenkymmentä metsuria, metsäkoneenkuljettajaa ja muuta metsäalan ammattilaista vaelsi Siiponjokivartta tutkien kasveja ja luontotyyppejä torstaina.
"Hieno homma. Metsää katsoo nyt aivan eri tavalla kuin ennen. Aiemmin ei kiinnittänyt huomiota muuhun kuin siihen, mikä puu poistetaan ja mikä jätetään", kertoo kasvipäivään osallistunut kokenut metsuri Aimo Piirainen Ylivieskasta.
Myös nuoremman polven metsämies, kolme vuotta metsäkoneenkuljettajana työskennellyt Jyrki Ahola Haapajärveltä ei pidä pahana, vaikka puunkadosta leipänsä tienaavat oppivat tuntemaan erilaiset luontotyypit.
"Osaa tietyissä paikoissa jättää käsittelemättä ja jättää suojavyöhykkeitä", hän määrittelee opin merkityksen.
Tutustuminen kasveihin monipuolisesta luonnostaan kuulun Siiponjoen rannoilla on osa luonnonhoitotutkintoon valmentavaa koulutusta, jota Kannuksessa sijaitseva Keski-Pohjanmaan maaseutuopisto järjestää metsureille ja muille metsäammattilaisille.
Koulutukseen kuuluu sekä itsenäistä etäopiskelua että kädestä pitäen opetusta luonnossa. Nyt kasviopissa olleet metsien miehet valmistautuvat ensi viikolla Haapajärven maatalousoppilaitoksessa pidettävään luonnonhoitotutkintoon.
Kasvi kasvilta tutuksi
Metsäammattilaiset marssivat Siiponjokivarressa kädessään metsäkasviopas nimeltään Karhunruhosta sudenmarjaan.
"Oravanmarja. Metsäimarre", Aimo Piirainen luettelee ensimmäisellä pysähdyspaikalla ympärillään näkemiensä kasvien nimiä.
"Kaikki tuntevat tämän", tokaisee asiantuntijana patikkamatkalle kutsuttu maa- ja metsätaloustieteen tohtori Jyrki Hytönen Metsäntutkimuslaitokselta Kannuksesta ja nostaa mitättömän kokoisen ja näköisen kasvin ilmaan.
Kukaan ei puhu eikä pukahda. "Ketunleipä, käenkaalihan tämä. Tätä voi maistaa. Siinä on samanlaista happoa kuin raparperissa, oksaalihappoa", Hytönen vastaa itse ja heittää vielä kasvin tieteellisen nimen.
Sudenmarjaa Hytönen kertoo ennen muinoin käytetyn ulostuslääkkeenä. Tähän yksi miehistä tokaisee: "Sitä ei sitten parane panna boolimaljaan."
Oppilailla on käsissään 54 kasvin lista. Nämä heidän tulee tunnistaa loppukokeessa. Tai ainakin 70 prosenttia niistä paristakymmenestä listaan kuuluvasta kasvista, jotka loppukokeessa pannaan tunnistamaan.
Koe ei ole läpihuutojuttu. Se koostuu neljästä osiosta ja jokaisessa on oltava 70 prosenttia tiedoista oikein. Muuten osion joutuu suorittamaan uudelleen.
"Pitää kai vähän lukea vielä. En tunne kaikkia kasveja. Kurssin aikana on tullut niin paljon uutta tietoa", Jyrki Ahola tuumailee.
Tärkeimmät kasvilajit mennään läpi maastokäynnin aikana. Joku joukosta vitsaileekin: "Sitten kun vielä opittaisiin nuo kaikista tavallisimmatkin kasvit."
Kaikki koulutetaan
Luonnonhoitokoulutusta alettiin antaa metsäammattilaisille 1997 voimaan tulleiden uusien metsä- ja ympäristölakien myötä. Painetta luonnon tuntemuksen lisäämiseen kasvatti myös metsien sertifiointi.
Metsäpalvelupäällikkö Jouni Puranen UPM-Kymmenestä sanoo, että koko metsäyhtiön henkilökunta toimihenkilöistä metsureihin sekä koneurakoitsijat ja heidän palkollisensa koulutetaan vuoteen 2005 mennessä.
Yhtiössä koetaan Purasen mukaan tärkeäksi, että metsässä työskentelevät tietävät, mitä saa tehdä ja mitä ei. Vastuu lakeihin liittyvästä metsän kasvien ja luontotyyppien säilymisestä ei ole yksin työnjohdolla, vaan jokaisella työskentelijällä.
Ympäristötietoisuus maailmalla on kasvanut siihen mittaan, etteivät metsäyhtiöt voi suhtautua väheksyen luontoarvoihin. Ne otetaan jopa niin tosissaan, että vaikka metsänomistaja ei ole sitoutunut metsälain ja sertifioinnin mukaisiin toimiin, yhtiö on, ja niin myös toimitaan.