Yksityismetsissä soivat metsot pääsevät Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen ja Oulun riistanhoitopiirin erityishuomion kohteeksi.
Maakunnan yksityismetsissä alkaa hoitohanke, jonka tavoitteena on metson soidinpaikkojen ja -alueiden säilyminen toimivina ja uusien toimivien soitimien luominen.
Kerättävät soidinpaikkatiedot välitetään metsänomistajille. Lisäksi metsäkeskus tiedottaa ja järjestää koulutustilaisuuksia metsänomistajille, metsätoimihenkilöille ja riistaihmisille metson elinympäristöjen hoidosta.
"Olemme markkinoineet hanketta riistanhoitoyhdistysten vuosikokouksissa, mutta palaute on ollut toistaiseksi vaatimatonta", Oulun riistanhoitopiirin riistapäällikkö Keijo Kapiainen kertoo. Maanomistajat ovat ilmoittaneet soidinpaikkoja varsin vähän.
Kapiainen suhtautuu kuitenkin jatkoon luottavaisena. "Muiden riistanhoitopiirien alueella maanomistajat ovat suhtautuneet tämänkaltaisiin hankkeisiin myönteisesti."
Käytännön ongelmana Kapiainen näkee maanomistusolot. Soidinalue on kooltaan useita neliökilometrejä, kun mukaan lasketaan varsinaisen soidinkeskuksen ympärillä olevat kukkojen päiväreviirit.
Näin suurelle alueelle mahtuu lukuisia metsänomistajia, joiden kesken metsänhoidosta pitäisi neuvotella ja päästä sopimukseen. Kapiainen tähdentää, että metsän hoidosta päättää viime kädessä isäntä.
Pohjois-Pohjanmaan metsokantojen pitkä alamäki on Kapiaisen mukaan kahden viimeisen vuosikymmenen aikana tasaantunut. "Kolmiolaskentojen perusteella kanta ei ole enää laskenut, mutta ei kyllä noussutkaan."
Metsokantojen nousuun ei Kapiaisella ole reseptiä, mutta hän toivoo soidinpaikkojen hoitamisen auttavan omalta pieneltä osaltaan metson elämää.
Metson elinalue sijaitsee noin kilometrin säteellä soidinpaikasta. Metsiä voidaan näiltä päiväreviireiltä hakata kohtuullisesti ilman että soidin tuhoutuu.
Metsäkeskuksen käsittelyohjeen mukaan hakkuuaukon koko ei saisi ylittää kahdeksaa hehtaaria.