Oulussa tarvitaan kaupunkikuvallista keskustelua Franzenin puiston asemasta. Onko järkevää kasvattaa keskellä kaupunkia metsikköä, jota käytetään satunnaisesti vain läpikulkuun?
Franzenin puiston sijainti Oulussa on arvokkain mahdollinen tuomiokirkon ja lääninhallituksen kupeessa, historiallisessa ydinkeskustassa. On kuitenkin kysytty, ja on aihetta pohtia uudelleen kunnolla, täyttääkö puisto nyt tehtävänsä Oulun käyntikorttina ja kaupunkilaisten henkireikänä, saati olohuoneena.
Puiston tilaa ei voi moittia. Se on huolella hoidettu kaunis viheralue, jonka istutukset, nurmikot ja hiekkapolut ovat yleensä moitteettomassa kunnossa. Runoilija, piispa Franz Mikael Franzenin patsas on kukkapenkkien ympäröimä, kaikkea muuta kuin hyljeksitty.
Pulma on siinä, etteivät oululaiset tunnu tarvitsevan tällaista tilaa. Viikko-Kalevan toimitus tutki puiston käyttöä perusteellisesti päivystämällä paikan päällä vuorokauden ympäri. Viime sunnuntaina julkaistu juttu osoitti, että edes lomien jälkeisenä kesäpäivänä keskellä viikkoa ei juuri kukaan tullut puistoon sen itsensä vuoksi. Käytännössä kaikki olivat läpikulkumatkalla, menossa jostain jonnekin, eikä heitäkään ollut paljon. Yleiset kulkureitit kulkevat puiston vierestä, eivät sen poikki.
Jokainen voi todeta omin silmin, että sama tilanne vallitsee vuoden ympäri.
Yhtä selvä tulos oli, että kaikki haastatellut vastustivat puiston muuttamista aukioksi puut kaatamalla. Se vastannee myös oululaisten enemmistön kantaa. Vaikka puistoa itseään harva käyttää, sitä pidetään kauniina.
Kun Franzenin puistona nyt tunnettu paikka syntyi Ouluun 1800-luvun alkupuolella, se piirrettiin aukioksi. Kivettynä torina se ei silti ole koskaan ollut. Puhuminen puistosta torina ei olisi alkuperäisen suunnitelman palauttamista, ja ajatus paljaasta aukiosta etenkin talven hyytävässä viimassa kavahduttaa monia.
Keskustelun ei kuitenkaan tarvitse liikkua näissä ääripäissä, vaan on muitakin vaihtoehtoja. Tällä hetkellä puhuminen puistosta on itse asiassa hieman harhaanjohtavaa, sillä Franzenin puisto on pikemminkin hyvin hoidettu pieni metsikkö. Puut kasvavat varsin tiheässä, ja on aihetta pohtia, onko tällainen ratkaisu paras mahdollinen. Puistoista ja puista ei alueella ole pulaa; Hupisaaret ja Ainolan puisto ovat vain parin kivenheiton päässä.
Franzenin puistoon ei mennä piknikeille. Siellä ei ole katusoittajia, ei tempauksia, ei tapahtumia eikä edes jäätelökioskia. Ero keskustan muihin avoimiin tiloihin - tori, Rotuaari, Otto Karhin puisto, Hupisaaret - on silmiinpistävä. Mitä tehdä kaupunkiaukiolla, joka ei vedä ja houkuttele ihmisiä. Keskusta-aukion pitää olla elävä. Jokin puiston nykytilassa estää sen.
Tiheä puusto varjostaa myös ympäristön arvorakennuksia, jotka Suomen Pankin harmaata massaa lukuunottamatta ansaitsisivat päästä nykyistä paremmin esiin.
Vaihtoehtoja löytyy. Jos ei vapaata aukiota haluta, jo puiston puiden harventaminen ja etenkin sen reunojen avaaminen voisi tehdä tilan houkuttelevammaksi. Suihkulähde tai vesialtaita kesällä, jääveistoksia talvella, ympäristön korostaminen valaistuksella, tilaa esityksille ja kahviloille - mahdollisuuksia on. Jos tuomiokirkon edustan rauhoitus liikenteeltä kävisi päinsä, kirkon eteen voisi syntyä todella miellyttävä ja arvokas kaupunkitila, Oulussa ainutlaatuinen kulttuuriaukio.
Tärkeintä on jatkaa vaihtoehtojen ennakkoluulotonta pohdintaa. Nyt Franzenin puisto uinuu vajaakäytössä. On melkein kuin asunnossa olisi hieno olohuone, joka on kalustettu niin, ettei sitä kukaan käytä.