Lapin metsien tulevaisuutta maanantaina Rovaniemellä pohtineet metsäalan vaikuttajat summasivat muun muassa ympäristöasenteiden ratkaisevan monia asioita tulevaisuudessa.
Vaikka maanantaisen Lappia-talolla pidetyn Lapin metsien tulevaisuus -seminaarin anti vedettiinkin läpi maltillisissa tunnelmissa, nousi aiheiden välissä pinnalle se, että Lapissa sekä etenkin Ylä-Lapissa aletaan jo väsyä luonnonsuojeluun.
Inarin kunnanhallituksen puheenjohtaja Voitto Tervahauta toi esille näkemyksen, jonka mukaan luonnonsuojelua pidetään Inarin alueella sinänsä arvossaan, kuten myös tärkeänä pidettäviä elinkeinoja metsätaloutta, porotaloutta ja matkailua.
"Kaikella pitäisi kuitenkin olla rajansa ja joskus pitää tulla mitta täyteen" ilmaisi Tervahauta tämän hetkisiä tuntemuksia vaatimuksista vanhojen metsien suojelua kohtaan.
Tervahaudan mukaan yhteistyö tuo parhaat tulokset metsiensuojeluasioissa.
Tätä linjaa alusti myös WWF:n pääsihteeri Timo Tanninen, joka painotti edustamansa organisaation uskovan nimenomaan yhteistyötoimintatapaan.
WWF:n painopiste metsäasioissa on Etelä-Suomessa, jossa vanhojen metsien suojelulla on organisaation mielestä suuremmat tarpeet kuin Lapissa.
"Vaikka muut ympäristöjärjestöt ovatkin nostaneet Ylä-Lapin metsäongelmat esille, voi WWF silti hyvin olla mukana ratkaisemassa niitä", Tanninen sanoi.
"Yleisesti voidaan todeta, että Lappi on metsätalouden ekologisen kestävyyden osalta selkeästi paremmassa tilanteessa kuin Etelä-Suomi, vaikka Lapissakin tarvitaan täydentäviä toimenpiteitä, jotta kansallisen metsäpolitiikan tavoitteet metsätalouden kestävyyden suhteen toteutuisivat".
Neuvottelutie tyydyttää
WWF on tyytyväinen yhteistyössä Metsähallituksen kanssa meneillään olevaan neuvotteluprosessiin, jolla pyritään määrittämään arvokkaimmat suojelun ulkopuolella olevat vanhat metsät ja löytämään ratkaisu niiden luontoarvojen säilyttämiseksi.
Tannisen mukaan kyse ei ole uuden metsiensuojeluohjelman laatimisesta, vaan "olemassa olevien maankäyttöratkaisujen tarkistamisesta perustelluissa tapauksissa".
WWF:n näkemyksen mukaan Lapin suojelualueverkosto on nyt varsin kattava, mutta merkittävin puute organisaation mielestä on se, että verkon ulkopuolelle on jätetty biologisesti arvokkaita vanhoja metsiä, joiden hakkuutoiminta on ollut hyvin vähäistä ja joista on löydetty runsaasti uhanalaista eliölajistoa.