"Suomi kulkee luonnonsuojelun jälkijunassa, ja menetelmämme ovat jopa vanhanaikaisia", sanoo ympäristönsuojelutieteen professori Pekka Kauppi Helsingin yliopistosta. "Suomalaisessa luonnonsuojelussa yritetään keksiä ratkaisuja, joihin on jo koeteltuja malleja ulkomailta."
Kauppi ja tohtori Päivi Tikka ovat saaneet valmiiksi tutkimuksen yksityismaiden suojeluun liittyvistä kiistoista ja niiden ratkaisuyrityksistä ulkomailla. He toteavat, ettei Suomi ole edelläkävijä luonnonsuojelun vapaaehtoisten keinojen soveltajana. Esimerkiksi Itävallassa ja Yhdysvalloissa asiasta on saatu rohkaisevia tuloksia.
Itävallassa kokeilu aloitettiin vuonna 1995. Siellä on nyt noin 8000 hehtaaria maata vapaaehtoisten, määräaikaisten suojelusopimusten piirissä. Yhdysvalloissa on ehdotettu menetelmää, missä tarjotaan suurempaa korvausta, jos uusi alue on vanhan suojelualueen vieressä tai jos sopimus tehdään rajanaapureille samanaikaisesti. Tarkoituksena on muodostaa laajoja yhtenäisiä alueita yksityisomistuksen tilkuttamaan maastoon.
Tutkijat toteavat, että kiistoja voidaan lievittää, jos luonnonsuojelusta kyetään sopimaan entistä useammin niin, että suojelu on taloudellisesti houkuttelevaa tai merkitsee vain määräaikaisia käyttörajoituksia.
Suojeltujen yksityismaiden määrää ja laatua voidaan kohottaa, kun otetaan oppia kansainvälisistä kokemuksista. Suojeltaviksi päästään valitsemaan luonnonarvoiltaan parhaita alueita. Samalla luonnonsuojelu voi tuoda maaseudulle uutta pääoma- ja ansiotuloa ja uutta elinvoimaa.