Monimuotoisuuden edistämiskeinoja tulisi tehostaa metsiin perustuvan biotalouden ekologisen kestävyyden varmistamiseksi.
Kankeahkoon lauseeseen tiivistyy viime vuoden lopulla ilmestynyt Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen raportti, jossa pohdittiin, miten puun käytön ennustettu lisääminen tulee nykytiedon valossa vaikuttamaan Suomen metsien kehitykseen.
Biotalous on kuuma aihe ja sen odotetaan lisäävän hakkuumääriä. Samaan aikaan metsäelinympäristöjen muutokset ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy sadoille lajille. Ristiriita on ilmeinen.
Mitä nämä tehostamista vaativat monimuotoisuuden edistämiskeinot sitten ovat?
Raportissa keskeisiksi metsätalouden toimintatapojen kehittämiskohteiksi tunnistettiin kuolleen puuston säästäminen nykyistä paremmin hakkuissa, järeiden elävien säästöpuiden lisääminen uudistushakkuissa ja luonnonhoidollinen kulotus.
Tärkeää olisi myös välttää puun korjuuta arvokkailta luontokohteilta sekä turvata Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) tarkoituksenmukainen resursointi.
Monien näiden seikkojen kehitys polkee paikallaan tai kulkee monimuotoisuuden edistämisen näkökulmasta päinvastaiseen suuntaan.
Esimerkiksi METSO-ohjelman rahoitusta leikattiin vuoden 2017 talousarviossa huomattavasti, vaikka jo aiemmin ohjelman resurssit on todettu liian pieniksi tavoitteisiin nähden.
Kuolleen puun määrän lisääntymisessä on nähtävissä pientä kasvua, mutta määrä jää edelleen liian alhaiseksi vaateliaan, uhanalaistuneen lahopuulajiston kannalta.
Koska lahopuun syntyminen on hidasta, sen edistämiseen tarvittaisiin ripeitä toimia. Tai paremminkin: olisi tarvittu jo vuosia sitten.
Suojelutavoitetta yrittävät monet tahot – niin viranomaiset kuin järjestöt – haalia kasaan pienistä puroista.
Viime viikolla ympäristöministeriö tiedotti Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjan alkamisesta.
Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi ideoidussa kertaluonteisessa kampanjassa maanomistajia kannustetaan perustamaan omalle maalleen luonnonsuojelualue. Valtio sitoutuu omasta puolestaan kampanjaan vastaavalla suojelupanoksella. Suojelu tapahtuu vapaaehtoisesti ja ilman korvausta perustamalla luonnonsuojelulain mukainen yksityinen luonnonsuojelualue.
Kampanja koskee yksityisten maanomistajien lisäksi myös yrityksiä ja säätiöitä.
Valtio haluaa kannustaa myös kuntia, seurakuntia ja muita yleishyödyllisiä toimijoita suojelemaan omia maitaan. Sääntöjä on kuitenkin vesitetty siten, että nämä julkisyhteisöjen lahjoitukset eivät lisää valtion suojelupanosta kampanjassa.
Luontolahjani-kampanjan tavoitteena on saada jokaiseen maakuntaan vähintään sata hehtaaria uusia suojelualueita. Sata hehtaaria eli yksi neliökilometri on kovin vähän, vaikka valtio tuplaakin tämän omalla suojelullaan.
Tähän liittyykin kampanjan toinen vesittämispykälä: valtio osallistuu suojeluun enintään tavoitetta vastaavalla hehtaarimäärällä.
Vaatimattomaan tavoitetasoon nähden on hieman irvokasta, että kampanja on saanut ”hallituksen kärkihanke” -leiman.
Pienistä puroista kasvaa ajan mittaan suuri virta. Metsiensuojelun tapauksessa tässä vain uhkaa kestää niin kauan, että aika moni laji ehtii puroista kuolla sukupuuttoon.
Kolumni