Euroopan parlamentin kanta antaa Suomelle mahdollisuuden käyttäämetsiä myös uusissa suurhankkeissa.
Keskeisen kansallisvarallisuudenkäytön pitää olla vastuullista myöstulevaisuudessa.
Arkijärki voitti keskiviikkona Brysselissä, kun Euroopan parlamentti äänesti metsien hiilinieluihin liittyvästä lakiesityksestä. Parlamentin päätös hälventää uhan siitä, että Suomen biotalouden kehittäminen törmäisi jo pian puun käyttöä koskeviin epäreiluihin rajoituksiin.
Parlamentin kannan mukaan metsänkäyttöä voidaan tulevaisuudessa kasvattaa, kunhan metsien säilymisestä hiilidioksidin sitojana huolehditaan. Siitä kuuluukin huolehtia. Näin Suomessa on myös mahdollista tehdä, sillä metsien kasvun ennustetaan edelleen kiihtyvän, ja juuri kasvava metsä sitoo hiiltä.
Merkittävää keskiviikon linjanvedossa on myös se yksinkertainen seikka, että nyt toteutuu oikeudenmukaisuus. Suomea ei rangaista siitä, että emme ole hakanneet metsiämme olemattomiin vaan hoitaneet ja myös suojelleet niitä.
Aivan toisin on tehty monessa keskisen Euroopan maassa. Nyt voittivatkin metsien säilyttäjät, eivät hävittäjät.
Jopa muutamat suomalaismepit pyrkivät kaatamaan Suomen niskaan taakkaa siitä, että monissa Euroopan maissa metsät on parturoitu olemattomiin. He olisivat halunneet Suomeen tiukemmat puun käytön rajoitukset.
Metsien hiilinielun kasvattaminen on tavoitteena täysin oikea. Kyse on vain siitä, millä aikajaksolla asiaa tarkastellaan.
Pitkällä jaksolla Suomen metsien hiilinielu kasvaa joka tapauksessa. Hakkuiden kasvattamisen pitää tietenkin olla kestävällä pohjalla.
Parlamentin linjauksessa tulevien hakkuiden määrää verrataan vuosiin 2000–2012. Se antaa oikeamman kuvan Suomen metsänkäytön perustasosta kuin laman ja rakennemuutoksen vuodet 1990–2009, joita komissio alun perin esitti.
Jos Euroopan parlamentissa nyt läpi mennyt linjaus vahvistuu syksyn aikana unionin lopulliseksi kannaksi, se jättää tilaa Suomeen suunnitelluille metsä- ja biotalouden suurhankkeille.
Tällaisia on useita, esimerkiksi Kemiin haviteltu suuri biopolttoainejalostamo. Näiden hankkeiden toteutumisen ei vastedes pitäisi olla kiinni EU:n metsälinjauksista.
Asian käsittely Euroopan parlamentissa jätti vaikutelman, että parlamentaarikkojen tietämyksessä pohjoisten metsien määrästä, luonteesta ja kasvusta on ammottavia aukkoja. Jos omassa kotimaassa metsät on hakattu olemattomiin, on jopa luonnollista, jos Suomen aie lisätä metsien käyttöä tuntuu kyseenalaiselta.
Näiden epäilijöiden silmät voisi avata jo lentomatka Helsingistä Ouluun tai Rovaniemelle: jonkin verran peltoja, siellä täällä asutusta – ja valtavasti metsää.
Tätä havainto-opetusta ei nyt tarvinnut käyttää, sillä suomalaisten europarlamentaarikkojen enemmistö osallistui kiitettävästi asian kirkastamiseen kollegoille.
Iso ansio perusasioiden selventämisessä oli ympäristövaliokunnan jäsenellä Nils Torvaldsilla (r.). Hän neuvotteli kompromissin, jolla osa epäilevistä mepeistä saatiin kompromissiehdotuksen taakse.