Nuotion ympärillä käy vilske perjantaina, kun Metsäliiton metsäretkelle lähteneet paistavat makkaraa ja siemailevat nokipannukahvia. Kymmenet isännät ja muutamat emännätkin havahtuvat kuulolle, kun ostoesimies Kaarlo Aikio aloittaa esitelmänsä.
Aikiolla on tuoretta tutkimustietoa siitä, että harvennukset kannattaa tehdä ajallaan myös Koillismaan korkeuksilla. Laskelmat osoittavat, että noin 60 vuoden ikäisessä hoidetussa metsässä rahallinen tuotto hehtaaria kohden voi olla jopa 50 prosenttia suurempi kuin samanikäisessä vailla hoitoa olleessa metsässä.
Tuloksissa on huomioitu harvennushakkutulot ja kasvatettavan metsän arvo hoitokuluilla vähennettynä. Hakkuut tehtiin koneilla.
Retkeilijät saattoivat paikan päällä tutustua kumpaakin kuivan kankaan mäntyvaltaiseen leimikkoon. Niistä heikompi tuottoinen käsiteltiin ensimmäisen kerran harvennushakkuulla vasta kuluneena kesänä. Toisessa harvennus suoritettiin nyt jo toisen kerran, sillä ensimmäinen tehtiin 1980-luvun alussa ja taimikonhoitokin oli hoidettu oikea-aikaisesti 1960-luvulla.
Paitsi että euroja kertyi hoidetun metsän isännälle selvästi enemmän, hoitotoimet näkyvät myös jäljelle jääneen puuston parempana laatuna. Vertailuleimikossa kasvamaan jääneet ovat harsuuntuneita, eivätkä siten yhtä kasvukykyisiä kuin hoidetussa männikössä.
Hoidot laahaavat
Aikio on huolissaan, sillä hoitojen taloudellisesta järkevyydestä huolimatta ne laahaavat pahasti tavoitteista jäljessä. Inventointitulosten perusteella taimikonhoitoa ja ensiharvennuksia pitäisi tehdä Kuusamossa 6 000 hehtaarin alalla vuosittain, mutta määrät ovat jääneet vain 2 000 hehtaariin. Hoitamatonta alaa on jo useampia kymmeniä tuhansia hehtaareja.
"Laiminlyönti merkitsee sitä, ettei puusto pääse kunnolla järeytymään. Se tietää jossakin vaiheessa suoranaista sumaa tehtaille havukuidusta niin, että etäisimmissä leimikoissa kantohinta painuu nollaan, jopa sen alapuolelle."
Tällä hetkellä Kuusamon metsistä jo 60 prosenttia on joko taimikoita tai nuoria 40-60 -vuotiaita kasvatusmetsiä.
Koska koneellinen korjuu ei kuitenkaan ole kannattavaa vielä riukuvaiheenkaan metsissä, tulisi Kuusamossakin olla Aikion mukaan nykyistä paljon enemmän metsureita väljentämässä taimikoita ja kaikkein nuorimpia metsiä.
"40 metsuria ei ole läheskään riittävä määrä. Vähintään sata tarvittaisiin."
Hän ihmettelee metsänomistajien kiinnostuksen laimeutta esimerkiksi juuri taimikonhoitoon, sillä se voidaan teettää nykyisin valtion varoin.
Osaltaan se voitaneen laittaa perinteen nuoruuden piikkiin. Isojako saatiin Kuusamossa päätökseen vasta 1950-luvulla, josta lähtien metsiä käsiteltiin lähinnä päätehakkuin. Nyt tukkipuumetsät alkavat olla vähissä, eikä hoitohakkuisiin ole metsänomistajapiireissä ehditty vielä herätä.