Silja Keränen tuo (Lukijalta 8.10.) näkökulmaa neljän suomalaismepin Lulucf-äänestykseen. Näkemys on vain kapea.
Professori Matti Kärkkäinen kirjoitti Käytännön Maamies -lehdessä (9/2017): ”Päätöksiä ei voi perustaa pelkkään oman alueen tutkimuksiin. Kapea näkökulma sokaisee. Ilmastokysymykset ovat maailmanlaajuisia, samoin tuotteiden kulutus. Jos kiinalaiset eivät saa sellua Suomesta, he ostavat sen muualta”.
Samaa osoittaa tohtori Maarit Kallion tutkimus koko Euroopan näkökulmasta. Mielestäni on naiivia Suomelta jättää hyödyntämättä noin 10 miljoonaa kuutiota hyvin hoidetuista ja uudistettavista metsistä vain esimerkin vuoksi, kun sademetsiä hakataan surutta uudistamatta 1 600 000 miljoonaa kuutiota vuosittain.
Kapealla näkökannalla vain pahennamme ilmaston tilannetta samalla potkien taloudellisesti omaa nilkkaamme.
Kainuun mepillä jäi kotiläksyt tekemättä omalta alueelta. Dosentti Veli Pohjonen kirjoitti Kalevan yläkerrassa 7.10.2015: Pohjois-Suomen metsät kasvavat kiihtyvällä vauhdilla muun muassa hyvän metsänhoidon ansiosta. Esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaan kasvu oli vuonna 1990 5,2 miljoonaa kuutiota, nyt 10,7.
Samoin jäi huomiotta, että markkinahäiriövuosi 2008 oli ankarin Pohjois-Suomelle. Kolme alueemme puuta käyttävää tehdasta suljettiin: Kemijärvi, Kajaani ja Kaskinen, niiden yhteiskapasiteetti oli yli 4 miljoonaa kuutiota. Myös poliittisesti jäi huomiotta, että maakuntamme kärkihankkeena on biotalous ja Kainuulla omat investointi- ja työllisyyshankkeet.
Pienen maan on vaikea saada faktoihinkaan perustuvia asioita läpi. Sitä ei auta meppiemme politikointi. Suomi on metsän hoidossa ja tutkimuksessa, jäljitettävyydessä ja inventoinnissa omaa luokkaansa, mistä kaikkien tulisi olla ylpeitä.
Laskelma, mikä ei perustu nykytilaan ja tulevaisuuteen tuo epävarmuutta vaikuttaen investointihalukkuuteen. Voimakkain vaikutus olisi tänne ”reuna-alueelle”.
Pohjois-Pohjanmaalla on ensiharvennusrästejä yli 100 000 hehtaaria. Rästit kasvavat koko ajan, varsinkin kun jalostavaa teollisuutta on kadonnut.
Kohteet eivät ole haluttuja aikaa vievinä, korostuen pusikoituneissa kohteissa, missä taimikonhoito on jäänyt suorittamatta.
"Pienen maan on vaikea sa
ada faktoihinkaan perustuvia asioita läpi. Sitä ei auta meppiemme politikointi."
Ensiharvennuksilla on suuri vaikutus hiilensidontaan. Metsät ovat tällöin kasvunsa voimakkaimmassa iässä. Otan noin 10 hehtaarin esimerkkikuvion Sanginjoen ulkometsästä, missä olen liikkunut paljon.
Vuonna 2010 iältään 45 vuoden ikäisen männikön ensiharvennus oli myöhässä kasvun ollessa neljä kuutiota, kun se hoidettuna olisi ollut kuusi kuutiota.
Alue jäi harventamatta myöhemminkin pienen ryhmän estäessä. Nyt kasvu on romahtanut pysyvästi, kun latvusta on enää murto-osa optimista (tavoite 40 % puun pituudesta) ja latvan halkaisija on pieni. Kasvu ja hiilen sidonta riippuvat lehtivihreän määrästä.
Riukuuntuneessa ja hoitamattomassa mäntymetsässä tuulituhoriski kasvaa ja yhdessä yössä kohteessa saattaakin olla kaatuneena 2 500 tonnia hiilidioksidia vapautuen lahoamisen seurauksena.
Lapsimetsää älkööt jätettäkö heitteille vaan hoidettakoot, tuli siitä sitten ainapeitteinen metsä, tasarakenteinen metsä, virkistysmetsä tai saatettaman luonnon tilaan.
Jotta se tulee hoidetuksi, lisättäköön puulle käyttöä. Siitä tulevat sukupolvet kiittävät, ja metsä asukkeineen.
Arto Hongisto
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.