Metsäteollisuusinvestoinnit Venäjälle ovat nyt aluillaan. Moskovan näkökulmasta tätä voi pitää merkkinä onnistuneesta tullipolitiikasta. Suomen ei pidä tinkiä linjastaan yksipuolisesti.
Ruukki Group kertoi odottamattoman uutisen joulukuussa. Yhtiö on kyllä ollut mukana saha- ja huonekalualalla, mutta raskaasta metsäteollisuudesta sillä ei ole kokemusta. Silti se ilmoitti aikovansa rakentaa ison sellutehtaan ja sahan Kostroman alueelle Venäjän sydänmaille.
Tämä näytti hypyltä tuntemattomaan, mutta suunnitelma on edennyt nopeasti. Osakeannilla oli alkukesään mennessä kerätty varoja yli 300 miljoonaa euroa, ja Kostroman aluehallinnon kanssa on tehty tarvittavat sopimukset. Sahan pitäisi olla käynnissä vuoden 2008 lopulla ja sellutehtaan 2010 aikana eli jo hyvin pian.
Ruukki Groupin laskelmien mukaan sellutehdas Venäjällä olisi kilpailukykyinen verrattuna eteläamerikkalaisiin laitoksiin. Juuri Etelä-Amerikka on viime vuodet vetänyt isoja metsäinvestointeja.
Stora-Enson tiistainen ilmoitus kertoo siitä, että myös perinteiset metsäyhtiöt alkavat havahtua. Tähän asti niiden investoinnit Venäjälle ovat olleet pienimuotoisia. Nyt Stora-Enso tutkii miljardiluokan sellu- ja paperitehtaan rakentamista Nizhni Novgorodin alueelle.
Jo aiemmin liikkeelle oli lähtenyt Metsä-Botnia, joka kertoi lokakuussa tekevänsä esiselvitystä Vologdan alueelle suunnitellusta isosta sellutehtaasta. Metsä-Botnia ei ole kertonut aikeistaan sen konkreettisempaa, ja näyttäisi siltä, että se pikemminkin varautuisi tulevaisuuteen kuin pohjustaisi varsinaista investointipäätöstä. Siinäkin tilanne voi tosin muuttua nopeasti.
Suomalaiset eivät ole liikkeellä yksin. Uutisia Venäjälle kaavailtavista uusista tuotantolaitoksista tai vanhojen modernisoinnista tulee nyt jatkuvana virtana. Asialla ovat sekä paikalliset että kansainväliset yhtiöt tai niiden yhdistelmät. Stora-Enso aikoo pitää tehtaansa enemmistön omissa käsissään, mikä edellyttää melkoista luottamusta tulevaan.
Tämä kaikki tapahtuu siitä huolimatta, ettei Venäjä ole vielä maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen, että metsäalan lainsäädäntö, omistussuhteet ja veropolitiikka voivat olla yhtiöiden kannalta hyvin ongelmallisia ja että puun saanti metsistä tehtaalle voi olla vaikeaa, vaikka metsiä riittää.
Kehityksen suunta on selvä. Venäjän rooli pelkkänä puuraaka-aineen tuottajana on muuttumassa entistä enemmän myös puun jalostajaksi. Tämä taas on juuri sitä, millä Moskovassa on perusteltu Suomen kavahtamia puutulleja.
Asioilla ei tarvitse olla suoraa yhteyttä toisiinsa. Venäjän talous kasvaa, ja olisi outoa, jos myös metsäteollisuuteen ei vihdoin alettaisi investoida. Mutta samalla kun Suomessa on pidetty oikeutetusti paljon ääntä puutulleista, on pantu vireille kaksi tai kolme miljardiluokan metsäteollisuushanketta itään. Venäjän näkökulmasta tämä näyttää harjoitetun politiikan onnistumiselta. Suomen uskottavuus vaatii, ettei otetuista kannoista tingitä ainakaan yksipuolisesti. Sitä paitsi tulleista neuvottelee EU, ei Suomi.
Suomalaisten hankkeet tosin ovat kaukana alueilta, joilta puuta voitaisiin tuoda Suomeen. Investoinneissa avainasemassa on aluehallinnon asenne, ja esimerkiksi juuri Nizhni Novgorod on Venäjän mitassa poikkeuksellisen avointa seutua. Kuvaavaa on, että marraskuussa siellä pidetään korkean tason Suomi-päivät, joilla yritetään järjestää lisää yhteyksiä.
Jos suunnitelmat muuttuvat päätöksiksi, se tarkoittaa ison henkisen kynnyksen ylittämistä. Tähän asti etenkin suomalaiset ovat varoneet todella suuren luokan teollisten investointien tekemistä itään.