Oulu Suomalaiset metsäyhtiöt elävät parhaillaan ankeita aikoja. Metsäliitto-yhtymän pääyhtiöt M-Real ja Finnforest kirjasivat roimat tappiot. Stora Enso teki puolestaan viime vuodelta historiallisen heikon tuloksen.
Kärsijöihin kuului myös Suomen paras ja edelleen maailman kannattavimpiin metsäyhtiöihin lukeutuva UPM, vaikka sen tuloskunto onkin viime vuodet ollut alamäessä.
Viime vuoden tulosta ei kuitenkaan pidetä niin huonona, että pelkästään se olisi selittänyt vuorineuvos Juha Niemelän pikapoistumisen UPM:n toimitusjohtajan paikalta.
Päivän varoitusajalla Juhani Niemelän saappaisiin siirtynyt toimitusjohtaja Jussi Pesonen arvioi tuoreeltaan heikon markkinatilanteen epätyydyttävästi kehittyneen kannattavuuden pääsyyksi.
"Samaa virhettä
ei toista kertaa"
Kauppatieteiden tohtori, Helsingin kauppakorkeakoulun emeritusprofessori Eero Artton käyttämän kassaperusteisen tulosanalyysi tuottaa vielä yhtiöiden virallisiakin tilinpäätöksiä surkeamman lopputuloksen.
"Eikä kuluva vuosi näytä sen kummoisemmalta. Kun hinnat laskevat ja tilanne maailmalla on mikä on, odotukset ovat tietysti matalalla", hän pohtii.
Stora Enson toimitusjohtaja Jukka Härmälä ei odota tilanteen selkiintymistä ainakaan ennen syksyä, ja Metsäliiton M-Real on ollut jo aikaisemmin syöksypuolella, Eero Arto muistuttaa.
Näin vanha päätös tuntuu edelleen oikealta. "Kerran ostin metsäyhtiöitä, ja myin pois tappiolla. Toista kertaa samaa virhettä en tee", valaisee metsäteollisuuden virallisten tilinpäätösten sanomaa analyyseillaan vuosia koetellut Eero Artto.
Eero Artton mukaan metsäyhtiöiden surkeaa vuotta kuvaa hyvin perin laihaksi jäänyt pääoman tuotto. Käyttämänsä kassaperusteisen suorituskykymittauksen mukaan oman pääoman tuotto oli UPM:llä 6,4, Stora Ensolla 3,7 ja M-Realilla juhlavasti miinuksella, eli -13,1.
"Kukapa noilla luvuilla rahojaan yhtiöissä makuuttaisi", hän pohtii.
Kassaperusteisessa tulosanalyysissa Helsingin kauppakorkeakoulun emeritusprofessori laskee oman pääoman arvoksi yhtiön tilikauden lopun pörssiarvon ja korollisen vieraan pääoman.
Virallisen tilinpäätöskäytännön mukaiset poistot hän korvaa taloudelliseen uhraukseen perustuvalla poistovaateella. Analyysissa se johdetaan investointien pitkän tähtäimen tuotosta.
Juuri Eero Artton tapa esittää yrityksen tulos kassavirtapohjaisesti ja korvata suunnitelman mukaiset poistot teoreettisella, taloudelliseen uhraukseen perustuvalla poistovaateella, on herättänyt vuosien saatossa metsäyhtiöiden johtajissa hämmentyneitä mietteitä.
Eero Artton tarkastelutapa saattelee Metsäliiton M-Realin viime vuodelta syöksyyn: negatiivinen pääoman tuottohan merkitsee sitä, että yhtiö syö kuormasta, kuluttaa ennen kokoamaansa ja rakentamaansa. Stora Enson tilanne ei ole kovin paljon parempi. Parhaiten on selvinnyt UPM, vaikka tuore johtokin myöntää avoimesti olevansa kannattavuuskehitykseen tyytymätön.
Nousujohteinen analyysi jää tuonnemmaksi
Kassavirtaperusteinen tarkastelutapa on virallista tilinpäätöskäytäntöä ankarampi ja herkkyytensä vuoksi lyhyellä aikavälillä sen on huomattu joskus johtavan harhaankin. Eero Artton lahjomattomien laskelmien kohteeksi joutuneet tapaavatkin pelastautua muistuttamalla, että professorin laskelmat ovat käytännön arjelle etäistä teoriaa.
Toki laskelmat myönnetään mielenkiintoisiksi, mutta kovaan kurssiin ne eivät ole metsäteollisuuden piirissä nousseet.
Tällä kertaa laskelmat sattuvat erittäin kovasti Metsäliiton M-Realiin, jolla ei virallisen tilinpäätöskäytännön mukaisin luvuinkaan ole mitään iloista kerrottavanaan. Sen sijaan Stora Ensoa ja UPM:ää Eero Artto sensijaan "korjaa" jonkin verran ylöspäin.
Kuluvaltakaan vuodelta Eero Artto ei usko pääsevänsä laatimaan nousujohteisia analyyseja, sillä "paperiteollisuuden odotukset vuodelle 2004 ovat lähinnä ankeat".
Odotusten toteutuessa metsäteollisuuden huono kausi vain jatkuisi. Suomalaisen paperiteollisuuden vuosien 2001-2003 keskimääräiseksi käyttöasteeksi Eero Artto on laskenut 88 prosenttia. Aikaisemmissa tutkimuksissaan hän on laskenut paperiteollisuuden "kriittiseksi käyttöasteeksi" 91 prosenttia.