Ylitornion Aavasaksalla Esa Helaakosken pihatallissa on herätty aurinkoiseen kevätaamuun. Lampaat määkivät, kukko kiekuu ja kolme hevosta hörisee pilttuussaan. Helaakosken hevoset ovat suomenhevosia. Joukossa on myös entinen ravuri, joka viettää eläkepäiviään kuljettaen tukkeja ja turisteja.
Helaakoski on lähdössä metsätöihin 9-vuotiaan ruunan, Sannan Kasperin kanssa. Muutaman kilometrin päässä odottaa pieni työmaa, kanavan varsi, josta pitää kuljettaa koivutukkeja tien varteen jatkokuljetusta varten. "Metsätöissä hevosen kanssa tulee hyvännäköistä jälkeä ja siinä voi käyttää kotimaista energiaa", Helaakoski hymyilee.
Hevosmetsurien, kuten suomenhevostenkin rivit ovat viime vuosikymmeninä harvenneet, mutta vielä löytyy muutamia, jotka tekevät mieluummin töitä hevosen kuin koneen kanssa. Toki Helaakosken reestä löytyy kirveen lisäksi moottorisaha, jolla voi pätkiä puita tarvittaessa. Hevonen on tottunut moottorisahan ääneen. Suomenhevosia on työkäytössä noin 500.
"Suomenhevoset ovat itsenäisiä hevosia. Kasperi on herkkä ajohevonen, mutta siltä löytyy luontoakin. Suomenhevonen ajaa ennen kaikkea päällään", Helaakoski kertoo taluttaessaan Kasperia kuljetusvaunuun. Parivaljakko matkaa ensin autolla parin kilometrin päähän työmaasta. Yhteistyö on hioutunut saumattomaksi, vaikka toisinaan Kasperille täytyy kerrata asioita.
"Koulutuksessa pitää olla pitkämielinen eikä passaa kovin huutaa, vaikka pistäisi vihaksikin. Hevonen lukee koko ajan ihmistä ja toisinpäin", lempeämpiin koulutusmetodeihin uskova Helaakoski kertoo. Hän sanoo käyttävänsä samaa tekniikkaa kuin hevoskuiskaajat. "Hevosen kanssa täytyy keskustella jatkuvasti", metsäajokurssin maalis-huhtikuun vaihteessa kotipihallaan järjestävä Helaakoski vinkkaa.
Keskustelua käydäänkin koko työpäivän ajan. Helaakoski nostelee koivutukkeja rekeen, kunnes hevosen on taas aika siirtyä pari metriä eteenpäin seuraavan tukin kohdalle. Kasperi-hevonen näyttää parastaan ja pysähtyy juuri oikeaan paikkaan.
20 vuotta sitten Aavasakselle Pyhäjoelta muuttanut Esa Helaakoski on ollut koko ikänsä tekemisissä hevosten kanssa. Kotona Pyhäjoella oli aina hevonen ja nyt omien kanssa tehdään metsätöiden lisäksi myös kevyempää työtä. Kesällä kuljetetaan turisteja vankkureilla ja talvella reellä. 15-vuotias Tuhokas on tehnyt paljon esimerkiksi hääkeikkoja. Rauhallinen kun on, se on päässyt kuljettamaan monia vastavihittyjä pareja.
Suomenhevonen viettää tänä vuonna juhlavuottaan, sillä sen kantakirjan perustamisesta on kulunut sata vuotta. Kansallisuusaatteen huumassa haluttiin myös, että Suomella on oma hevonen.
Hevosen rooli on muuttunut vuosikymmenten saatossa rajusti: 1950-luvun jälleenrakentamisen vuodet olivat sille kulta-aikaa. Maatalouden koneellistumisen ja suuren muuton jälkeen hevoskanta romahti.
Kaikkein surkein tilanne suomenhevosella oli 1980-luvun lopulla, jolloin hevoskanta oli vain vajaat 15 000. Noista ajoista kanta on hieman elpynyt ja 2005 suomenhevosia laskettiin vajaat 20 000.
Suomenhevosta on pidetty suomalaisuuden symbolina. Monilla on muistoja uutterasta, ahkerasta ja uskollisesta hevosesta, joka teki töitä isäntänsä tai emäntänsä rinnalla. Sitä on verrattu suomalaiseen ihmiseen: hevonen on sisukas, uhrautuvainen ja vähään tyytyväinen puurtaja.
Se oli usein myös läheinen ystävä: raavaskin mies saattoi tirauttaa tiukan paikan tullen kyyneleen tallissa hevosen kyljessä. Monesti mies sai arvonsa, vasta kun sai oman hevosen.
Maatalouden murroksen jälkeen hevosen rooli työkumppanina on selvästi heikentynyt ja suomenhevosta on jalostettu ratsu- ja ravihevoseksi. Raveja on järjestetty jo 1920-luvulla, mutta ravihuuma nousi toden teolla 1970-luvulla, muistelee vannoutunut suomenhevosmies, kuusikymppinen Ale Ahlgren. Monia omia hevosiaan ravureiksi kouluttanut Ahlgren vertaa kylmäveristä suomenhevosta lämminveriseen juoksijaan.
"Suomenhevonen on kestävämpi verrattuna lämpöiseen. Se on vahvempirakenteinen. Toisaalta raskaamman rakenteen takia tulee myös herkemmin kipuja. Ravissa se näkyy jaloissa", Ahlgren kertoo. Suomenhevosen sanotaan olevan kylmäverisistä hevosista kaikkein nopeimpia.
Ruunat ovat parhaita juoksijoita, Ahlgren arvioi. "Tamma on herkempi: se saattaa kyllästyä kesken kaiken ja hiljentää vauhtia. Ori voi olla hyväluonteinen ja nöyrä, mutta se ei välttämättä tule toisten kanssa toimeen."
Suomessa on ollut kovia ravureita: Viesker oli kaikkien aikojen parhaita, lisäksi oli Vieteri, Vekseli ja Ero-Lohko, Ahlgren luettelee. Omista hevosista on jäänyt mieleen Uusi-Puli, joka tienasi omistajalleen 140 000 markkaa 1990-luvun puolivälissä. "Se oli taipuisa ja hyväluonteinen juoksija."
Hevoset ovat liittyneet läheisesti myös romanien kulttuuriin. "Romanit olivat liikkuva kansa ja kulkuneuvona oli ainoastaan hevonen. Samalla käytiin hevoskauppaa, vaikka oli valtaväestössäkin hevoskauppiaita", Rovaniemellä lapsuutensa viettänyt Ahlgren kertoo.
"Hevonen on romanille edelleenkin tärkeä. Innostus periytyy isältä pojalle", edelleen parin viikon välein raveissa käyvä Ahlgren kertoo.
Ravien lisäksi suomenhevosta käytetään ratsuna: esteratsastuksessa, kouluratsastuksessa, valjakkoajossa ja monessa muussa.
Aavasaksalla hevosmetsuri Helaakoski muistuttaa, että suomenhevosesta on moneksi.
"Näyttää siltä, että hevosia on tullut tänne Lappiinkin lisää. Matkailussa hevosta voisi hyödyntää vielä enemmän, esimerkiksi vaellusratsastus on vasta aluillaan." Turisteja pitäisi vain saada kyytiin useammin, Helaakoski toivoo. "Turistit kulkevat kevyemmin kuin tukit."