Tasaisen vauhdin taulukolla viimeinen paperityöläinen lähtee viimeiseltä paperitehtaalta vuoden 2040 vaiheilla. Alan tulevaisuutta on todellakin tarpeen pohtia.
Metsäteollisuuden tulevaisuustyöryhmän papereissa hätkähdyttävä käyrä kertoo paperiteollisuuden työllisyyden kehityksestä Suomessa. Vuonna 1975 paperitehtaissa oli noin 60 000 työntekijää. Tänä vuonna määrä on noin on 33 000. Kun tätä käyrää jatketaan samaa vauhtia tulevaisuuteen, päästään siihen, että joskus vuoden 2040 vaiheilla viimeinen paperiliittolainen kävelee pois viimeiseltä paperitehtaalta.
Näin synkkä ei tulevaisuus sentään ole, vaan jossain lasku tasaantuu. Kyse on vain siitä, kuinka alhaisissa lukemissa silloin ollaan.
Metsäteollisuuden tulevaisuus on Suomelle kansallinen kohtalonkysymys. Viime vuoden kevään pitkä ja katkera työtaistelu alalla oli monin tavoin onneton kokemus. Jotain hyvääkin siitä sentään koitui: alan osapuolet perustivat yhteisen tulevaisuustyöryhmän miettimään, missä mennään ja mitä pitäisi tehdä. Ryhmän vetäjäksi istutettiin valtiosihteeri Raimo Sailas.
Samalla Sailas sai tilaisuuden kurkistaa siihen, millaisissa mielialoissa metsäteollisuudessa toimitaan. Hän kertoi löytäneensä alan sisällä jäänteitä, joihin ei ole juuri muualla törmännyt.
Viime vuoden työtaistelu todistaa osaltaan sen oikeaksi. Ei mitään hyvää tule siitä, jos supistuvalla teollisuuden alalla osapuolet keskustelevat keskenään ajattamalla vuoron perään tehtaita alas.
Nyt kuitenkin on syksy, talvi ja kevät istuttu yhteisessä työryhmässä ja saatu aikaan lista suosituksia. Vuoropuhelua aiotaan jatkaa. Jos se johtaa alan sisäisen ilmapiirin paranemiseen, sekin on jo hyvä tulos.
Näkemykset työehtosopimuksen tulevaisuuden mallista menevät nimittäin sen verran ristiin, että ilman keskinäistä luottamusta vaikeuksia on edessä tes-neuvotteluissa. Työnantajat tavoittelevat sopimuksen kokonaisuudistusta, työntekijät sen kehittämistä. Suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että seuraavaan neuvottelupöytään istutaan hyvin erilaisin tavoittein.
Metalliteollisuudessa työehtosopimusten nykyaikaistaminen on onnistunut. Paperiteollisuuden edessä on sama haaste.
Suurin osa työryhmän ehdotuksista on sellaisia, joihin hallitus voi vaikuttaa, tai ainakin yrittää vaikuttaa. Mutta esimerkiksi päästökauppajärjestelmän uudistaminen globaaliksi on asia, jota Suomen hallitus toki voi tuoda esille mutta jossa nopean etenemisen varaan ei ole realistista laskea. Metsäteollisuuden kannattavuus Suomessa on laskenut selvästi, kilpailuedut vähentyneet ja tulevaisuuden uhkat kasvaneet. Näissä oloissa hallituksen on tarpeen kuunnella alan yhteisiä ehdotuksia herkällä korvalla ja toimia, missä voi. Sellainen on esimerkiksi vaatimus teollisuuden sähkön käyttöveron poistamisesta.
Toivomus metsäklusterin osaamiskeskittymästä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että alan tulevaisuuteen katsova osaaminen ja tuotekehittely ei ole riittävän korkealla tasolla. Juuri Suomen pitäisi olla tässä kansainvälisen kehityksen kärjessä, mutta perinteinen ala on pahasti unohdettu kaiken uuden teknologian varjoon.
Se puute on tarpeen pikaisesti korjata, sillä metsäteollisuuden säilyminen vahvana Suomessa edellyttää myös alan tutkimuksen, teknologian ja tuotteiden uutta ajattelua.