Metsäteollisuus etsii keinoja parantaa huonoa kannattavuuttaan. Myös teollisuuden viime kesänä käyttämä työsulku näkyy ikävästi tuloksissa.
Suomalaisten metsäyhtiöiden julkistamat kannattavuusluvut viime vuodelta ovat heikkoja. Sahatavaran tuotanto oli erityisissä vaikeuksissa, mutta myös kemiallinen puunjalostus rämpi alamaissa. Teollisuuden viime kesänä työehtoneuvotteluissa käyttöön ottama työsulku ja muut työtaistelut heikensivät osaltaan tuloksia. Ehkä jonkinlaista suhteellisuutta tilanteeseen tuo se, että maailman suurin yhtiö alalla, amerikkalainen International Paper, teki tappiollisen tuloksen viime vuonna. Samassa veneessä ollaan.
Kaikki kemiallista puunjalostusta harjoittavat suomalaisyhtiöt etsivät keinoja karsia kulujaan. Tuotteiden pitkään samalla tasolla pysynyt hinta yhdistettynä raaka-aineen, kuljetusten ja energian kallistumiseen on tyly yhtälö. Jotakin kannattavuudessa on tosin tapahtumassa. Eräiden tuotteiden hintoja on viime aikoina pystytty hivuttamaan ylemmäs.
Työvoimakulujaan yhtiöt ovat pitäneet kurissa vähentämällä henkilöstöään. Työvoiman käytön kankeutta metsäteollisuus on valitellut toistuvasti viime vuosikymmeninä. Alan työehtosopimusneuvotteluissa viime kesänä metsäteollisuus kaivoi keinovalikoimastaan työsulun, joka piti tehtaita kiinni viikkokausia.
Usein on voitu todeta, että lakkojen avulla parannetut työehdot eivät tuo koskaan menetettyjä palkkoja takaisin. Työsululla oli ainakin lyhyellä tähtäimellä yhtä tuhoisa vaikutus. Kestää pitkään ennen kuin jouluna ja juhannuksenakin käyvien koneiden tuotot peittävät menetykset. Ainakaan viime jouluna likikään kaikki tehtaat eivät edes käyttäneet hyväkseen mahdollisuutta pyörittää tuotantoa keskeytyksettä.
Työkiista näkyi myös puukaupassa, joka kävi Metsäntutkimuslaitoksen mukaan viime vuonna hiljaisimmillaan yli vuosikymmeneen. Metsäteollisuus osti yksityismetsistä puuta noin 29 miljoonaa kuutiometriä, 17 prosenttia vähemmän kuin 2004. Vuosina 1995-2004 metsäteollisuus osti puuta keskimäärin 35 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Raakapuuta tuotiinkin paljon, mutta uusista suunnista. Venäläinen sellupuu ei ole enää kovin suuressa suosiossa. Sielläkin hinnat ovat nousseet lähelle suomalaisia kantohintoja.
Esimerkiksi Stora Enson Oulun tehtailla käytettiin hienopaperin valmistukseen itse tuotetun koivusellun sijaan Brasiliasta tuotua eukalyptussellua. Yhtiö vakuuttaa ostavansa edelleen Oulun seudulta koivua kuten ennenkin, mutta se kuljetetaan Kemin tehtaille. Suomalaisille metsäyhtiöille onkin tärkeää, että kotimaiset hankintakanavat pysyvät kunnossa ja metsänomistajien kiinnostus metsälöiden hoitoon säilyy. Tuonnissa on aina riskinsä.
Suuret metsäyhtiöt ovat jo vuosia laajentaneet tuotantoaan ulkomaille. Kaikkialla ei ole onnistuttu toivotulla tavalla. Esimerkiksi Stora Enso koki pitkään menetyksiä suurella rahalla USA:ssa ostamiensa iäkkäiden tehtaiden kuntoon saattamisesta.
Venäjällä Stora Enso aikoo kasvattaa pakkauskartongin tuotantoaan. Tavoitteena on rakentaa itänaapuriin kolmas kartonkitehdas. Maan kasvavaa kauppaa varten tarvitaan valtavasti lisää pakkausmateriaalia.
Kansainvälistyminen on välttämätöntä, mutta ennen jokaista uutta askelta tarvitaan perusteellista harkintaa. Parhaimmillaan ulkomaiset tehtaat tasapainottavat yhtiöiden tuloskehitystä, pahimmillaan niistä tulee kiviriippoja.