Metsäteollisuus ei Suomesta katoa, mutta tuotanto muuttuu pakosta. Nyt on kiire löytää uusia tuotteita ja markkinoita. Edelleenkin ala huutaa herkästi apuun yhteiskuntaa.
Suomen metsäteollisuuden suuryhtiöiden tulokset viime vuodelta olivat kaksijakoiset. UPM teki koko vuodelta vajaan parinsadan miljoonan voiton, mutta pitkään suossa tarponut Metsäliitto-konserni 330 miljoonaa euroa ja Stora Enso karmeasti lähes 900 miljoonaa euroa tappiota.
Viimeksi mainittua tulosta luettiin kylmä hiki otsalla erityisesti Varkaudessa. Kellot kaupungin tehtaille voivat soida jo tänä vuonna. Kertoi Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen tosin merkittävästä investointiaikeestakin: Yhtiö suunnittelee uutta sellutehdasta - Uruguayhin. Atlantin taakse tehty panostus ei valitettavasti tuo suuremmin virettä Suomen kansantalouteen.
Sekä Metsäliitto-konsernin että Stora Enson tuloksiin valoa loi kuitenkin se, että viime vuoden viimeisellä neljänneksellä kummatkin ylsivät plussalle. Alkava vuosi on kaikilla kolmella suurella todennäköisesti parempi kuin edellinen, mutta moni ongelma on valitettavasti krooninen.
UPM:n pomo Jussi Pesonen arvioi, että vaikka paperin toimitukset voivat kasvaa, niin hintakin voi laskea. Metsäliiton arvion mukaan sellumarkkinoidenkin veto vahvistuu. Ilo voi kuitenkin sielläkin jäädä lyhyeksi, sillä seisovien tehtaiden avaaminen voi kääntää hinnat laskuun.
Pitkän jaksonkin näkymät ovat sumeat, ja se on iso ongelma koko Suomen kansantaloudelle. Vaikka teknologiateollisuus vastaa 60 prosentista Suomen viennin arvosta, metsäteollisuuden merkitystä korostaa se, että se käyttää teollisuudenaloista eniten kotimaisia tuotantopanoksia. Nettovientituloistakin se tuo kolmanneksen. On tavattoman tärkeää, että ala menestyy vastakin.
Metsäteollisuudessa arvioidaan, että nykyiset tuotteet ovat vielä pitkään liiketoiminnan perusta. Paperi-, pakkaus- ja puutuotteista kehitetään koko ajan uusia sukupolvia. Mutta jotta ala voisi olla tärkeä työllistäjä ja leivän lähde pidemmälläkin tulevaisuudessa, tarvitaan myös uutta ja paljon.
Esimerkiksi biojalostamot ja niissä valmistettavat yhdisteet ja toisen sukupolven biodiesel ovat lupaavia alueita. Puutuoteteollisuus taas on jäänyt paperirullien ja sellupaalien taakse pimentoon, vaikka mahdollisuuksia olisi vaikka mihin. Näin jo siksi, että puu on ympäristöystävällinen materiaali.
Jo nyt puutuoteteollisuuden myynnin arvo on Euroopassa yli 200 miljardia euroa. Siitä olisi otettavissa kunnon siivu.
Näkymiä ajatellen suomalaisen metsäteollisuuden panostukset tutkimukseen vain ovat olleet luvattoman heikkoja. Kun konsernien liikevaihto oli vuonna 2008 vajaat 30 miljardia euroa, tutkimus- ja kehitystoiminnan osuus oli kotimaassa sata miljoonaa euroa ja konsernitasolla noin 170 miljoonaa. Se on vähän. Lukemat ovat polkeneet paikallaan tämän vuosituhannen ajan. Nyt erilaisia hankkeita on pantu liikkeelle, mutta herätys tuli kovin myöhään.
Tuoreissa kannanotoissaan metsäteollisuus kantaa huolta alan kannattavuudesta Suomessa. Se on uusien tuotteiden luonnin edellytys, todetaan tältä viikolta olevassa tiedotteessa.
Harva kiistää, etteikö metsäteollisuus tarvitsisi edullista energiaa ja raaka-ainetta. Mutta jotain kiusallista on ajatuksessa, että vasta kun valtio ja metsänomistajat tulevat vastaan ja hoitavat tuotannon panokset halvemmiksi, on mahdollisuus panostaa uuteen. Ehkä loputon usko ulkopuoliseen pelastajaan periytyy devalvaatioiden kaudelta.