Tiedä vaikka metsäteollisuudessa olisivat aluillaan vaihtoviikot. Paperiteollisuus, jonka osaamiselle Suomi on rakentanut koko menneisyytensä, jahkaa paikoillaan työntekijöiden tarratessa kuin viimeistä päivää ikiaikaisiin etuihinsa. Puutuoteteollisuus sen sijaan, joka mekaanisen metsäteollisuuden nimissä on aina sinnitellyt ja sahannut suurten, ihailtujen paperimassalaitosten velipuolena, pyrkii nyt aktiivisesti voittamaan uusilla ratkaisuilla markkinaosuuksia.
Paperiteollisuus on vahva vain Suomessa ja Ruotsissa. Kansainvälisesti paperiteollisuus tuottaa vain noin prosentin maailman hyvinvoinnista. Siis suunnilleen saman verran kuin Suomen osuuden kuuluisi olla globaalissa osakesalkussa.
Muualla maailmassa paperiteollisuuteen suhtaudutaan kuin mihin tahansa tuotannonalaan. Katsotaan nyt vaikka suomalaisten vihreälle niitylle pari vuotta sitten perustamaa kierrätyspaperitehdasta Hürthissä lähellä Kölniä. Myllykosken linja tulee toimeen alle kolmanneksella siitä työvoimasta, mitä Suomessa.
Oma työvoima keskittyy ydinbisnekseen. Kumppanuusmallissa tuotanto ja huolto on yhdistetty, työntekijä perehdytetään vähittäin kolmeenkin eri työhön. Kullakin on kokonaisvastuu prosessista. Tarvittaessa paperimiehellä on oltava korvaa pumppujen sivuäänille, myös jouluna ja juhannuksena. Rajojen rikkominen lisää mitä luultavimmin intoa parannuksiin. Myös palkkoja multiosaaminen nostaa, Saksan paperiteollisuudessa tienestit ovat jääneet jälkeen.
Omien rinnalla touhuavat kaikessa rauhassa ulkopuoliset kunnossapitomiehet. Ja kuvitella, paperitehdas saa palkata ammattiliittojen Saksassa jopa siivoojat ulkopuolelta.
Entistä mukautuvammin markkinoihin suhtautuu useimmiten myös puutuoteteollisuus. Vaihdosta edistää ilmastonmuutos sekä elinkaariajattelu, mutta myös se, ettei nykyihminen osaa tai ehdi enää itse pystyttää taloa lautakasasta.
Innokkaimmat lobbaajat toivovat Suomen antavan puurakentamiselle erityisen, Englannin ja Ranskan viitoittaman suosituimmuusaseman. Ranska esimerkiksi aikoo nostaa puun käyttöä neljänneksellä. Toistaiseksi Keski-Eurooppa kuluttaa puuta yli puolta vähemmän asukasta kohti verrattuna Pohjoismaihin.
Esimerkiksi Finnforest, joka on puutuotteissa alansa ykkönen, ei kaipaa puulle suosituimmuusasemaa vaan vain esteiden, siis betonia ja terästä tiukempien säännösten purkamista.
Yhtiö on korottanut arvojensa kärkipäähän rohkeuden ajatella toisin. Niinpä rakenteilla on parhaillaan Tapiolassa Euroopan korkein puurakenteinen toimitalo: rakentajien yllätykseksi yli kolmannes voidaan tehdä puusta. Toukokuun lopulla taas vihitään Hartolassa Euroopan modernein talomoduulitehdas. Sen myötä on määrä moninkertaistaa uusien, puuhun perustuvien ratkaisujen käyttö.
Jotenkin Pohjolan puu on onnistunut uinumaan vuosisataisessa unessa, lähes täysin irti jalostajista. Suomessakin asiaa on autettu korkeintaan kadehtimalla tanskalaisten muotoilijoiden menestystä huonekalumarkkinoilla.
Vasta valmistalojen menestys ja kuntien lisääntynyt kiinnostus näyttäviä puutaloalueita kohtaan ovat ilmeisesti herättäneet tuottajien oman luottamuksen ideoida puusta materiaalina uusia ratkaisuja.
Toistaiseksi puualan tuotekehitys on alkutekijöissään. Jos vielä lepokitkasta päästään, voi siis vahdinvaihto metsäteollisuudessa hyvinkin olla pian edessä. Osviittaa antaa Yhdysvallat, siellä metsäteollisuus on elänyt vuosikaudet ennen kaikkea puutuotteista.