Viime vuosikymmenen loppu ja tämän vuosikymmenen alku olivat Suomen metsäteollisuudelle korpivaellusta. Esimerkiksi Hamina, Kouvola, Kajaani, Kemijärvi, Varkaus ja Kaskinen kuuluivat paikkakuntiin, joilta lähti kokonaisia paperi- ja sellutehtaita tai joissa paperikoneita ajettiin lopullisesti alas.
Vuosina 2005–2015 Suomessa suljettiin yhteensä 34 paperikonetta. Suomalainen metsäteollisuus näytti pitkään olevan hitaan mutta vääjäämättömän hiipumisen tiellä.
Muutaman viime vuoden aikana on tapahtunut hämmästyttävä muutos. Viime vuonna metsäteollisuus nousi kuuden vuoden jälkeen taas Suomen suurimmaksi vientialaksi.
Suomen metsäteollisuudessa paperi on yhä keskeinen tuote, mutta nyt yhtiöiden voitto tulee enimmäkseen sellusta ja pakkauskartongista. Esimerkiksi Metsä Group on luopunut paperista kokonaan.
Yhtiön Kemin-tehtaat tekivät viime vuonna tuotantoennätykset sekä sellun että kartongin tuotannossa. Kuvaava esimerkki on sekin, että Stora Enso lopetti viime syksynä Varkaudessa viimeisen paperikoneensa, ja nyt se tuottaa kartonkia.
Metsäalan uskosta tulevaisuuteen kertoo selvimmin investointien aalto. Näyttävin todiste on Äänekoskelle rakennettava, 1,2 miljardia euroa maksava biotuotetehdas. Valmistuttuaan se tuottaa havusellun ohella esimerkiksi mäntyöljyä, tärpättiä, ligniinijalosteita, biosähköä ja puupolttoainetta.
Muuallakin tapahtuu. Tällä hetkellä suunnitteilla tai rakenteilla on biotuote- tai sellutehdasinvestointeja noin neljän miljardin euron arvosta.
Alkuvuoden uutisiin kuuluu myös Kemiin haviteltu, lähinnä puupohjaista biodieseliä tuottava jalostamo, joka aloittaisi tuotantonsa vuonna 2019. Suunnitelmat uudesta sellutehtaasta tai biojalostamosta elävät myös ainakin Kuopiossa, Kemijärvellä ja Kajaanissa.
Vaikka buumi on kova, jokainen hankkeista tuskin nousee pystyyn. Vastaan voi tulla sekä puuraaka-aineen riittävyys että rahoittajien löytäminen.
Pulaa saattaa tulla erityisesti kuitupuusta. Huolta kantaa nimenomaan teollisuus, jolle edullisen raaka-aineen ongelmaton saanti on investointien ja toiminnan perusehto. Toivottavasti puukauppa sujuu tulevaisuudessakin eikä pinnalle nousisi lyhytnäköinen hintasaalistus.
Alan näkymiin tuo nyt valoa sekin, että paperin, puun, kartongin ja sahatavaran lisäksi puusta näyttää olevan raaka-aineeksi mitä erilaisimpiin lopputuotteisiin. Polttoaineiden ohella puhutaan vakavasti esimerkiksi puupohjaisista tekstiileistä ja muovia korvaavista biomateriaaleista.
Suomen vahvuutena muutoksessa ovat alan pitkät perinteet, koulutus ja tätä nykyä myös mittavat tuotekehitysinvestoinnit. Kansantalouden kannalta on onnekasta, että kun sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotteiden sekä koneiden ja laitteiden vienti kangertaa, biojalostajaksi muuntuvan metsäteollisuuden tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin aikoihin.
Pääkirjoitus