Ovatko suomalaisen metsäteollisuuden vaikeudet vain seurausta maailmanlaajuisista talousongelmista? Vai voisiko syitä etsiä myös yritysjohdon virheistä? Pitkään metsäteollisuuden johto- ja konsulttitehtävissä toiminut Pekka P. Rantala ei sanojaan säästä arvioidessaan teollisuuden tilaa. Vaikka talouden syöksy on globaalia, sillä on kotimaiset erityispiirteensä.
Rantala suomii omakustanteisessa kirjassaan Noususta syöksykierteeseen kovin sanoin suomalaisen liikkeenjohdon toimia ja virheitä. Elementtejä katastrofiin ovat hänestä vision heikkous, raju pyrkimys maailman huippujen joukkoon, kotikentän laiminlyönti ja ulkomaisen omistukseen mukanaan tuoma kvartaalijohtaminen. Lisäksi etäisyys perinteiseen suomalaiseen yhteistyön kulttuuriin on kasvanut.
Rantala myöntää, että kritiikki ilman rakentavia ehdotuksia paremmasta on turhaa. Hän hahmottelee tavoitetta, jossa Suomi nostetaan kestävän kehityksen viimeiseksi linnakkeeksi. Siihen tarvitaan malttia.
Rantalan ajatuksissa pääomavirrat tarvitsevat tarkkaa ohjausta ja valvontaa. Talouden ja politiikan päättäjien tulee edetä harkiten; panikoitumista tulee välttää.
-- Kestävä ratkaisu saavutetaan vain etenemällä hitaasti ja harkiten. Näin toimien metsäteollisuutemme saavutti 1980-luvulla kaikkien aikojen huippunsa, hän kirjoittaa.
Johtajat saivat huseerata vapaasti
Vaikka Rantala itse on nykyisin metsäteollisuusalan konsultti, hän ei malta olla sivaltamatta konsultteja.
-- Mielenkiinnolla, mutta monta kertaa myös sekavin tuntein olen joutunut kuuntelemaan kansainvälisiä ja kotimaisiakin "ylemmän liikkeenjohdon konsultteja", jotka ovat mahtipontisesti kertoneet, miten yrityksiä pitää johtaa. Vain ani harvalla heistä on ollut päivänkään kokemusta todellisesta arkijohtamisesta lähellä yrityksen henkilöstöä.
Jotain hyvääkin nykymenossa on. Rantala kiittää, että media on noussut merkittäväksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, päättäjien omatunnoksi. Aiemmin yritysjohtajat saivat huseerata melko vapaasti: tapahtui paljon sellaista, josta yritysten toimivat johdon ei sallittu kertoa julkisuuteen.
-- Olen miettinyt, mitä kaikkea olisi ollut syytä tuoda aikoinaan julkisuuteen.