Uudistunut koko valtakunnan kattava suurriistavirka-apu eli SRVA-organisaatio aloitti toukokuussa toimintansa. Tämä metsästäjien ja poliisin pitkään yhteistyöperinteeseen nojaava "metsästäjien VPK" on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä ja se auttaa poliisia esimerkiksi hirvikolaritilanteissa.
Kolarien lisäksi metsästäjien tietotaitoa tarvitaan yhä useammin myös ihmisasutuksen keskelle toikkaroimaan eksyvien hirvieläinten ja suurpetojen, kuten myös moottoriteiden aitojen väleissä harhailevien hirvien karkottamiseen.
Suomen jokaisessa lähes 300 riistanhoitoyhdistyksessä, kuten Oulun riistanhoitopiirin 26 yhdistyksessä, on nimetty kolmesta neljään SRVA-yhteyshenkilöä, jotka ottavat kotialueellaan vastaan virka-apupyyntöjä.
"Hirvikolareissa avunpyyntö tulee suoraan hätäkeskukselta, suurpetotilanteissa poliisilta. Hälytyksen saatuaan paikalliset yhteyshenkilöt hankkivat tarvittaessa myös lisämiehitystä", kertoo Oulun riistanhoitopiirin riistapäällikkö Keijo Kapiainen.
Osaamista
halutaan käyttää
"Metsästäjien keskuudessa on pitkät perinteet vapaaehtoistyössä. Toisaalta, kun osaamista on, sitä halutaan myös käyttää. Erityisesti koiranohjaajat osallistuvat mielellään osaavien koiriensa kanssa työhön", riistapäällikkö Kapiainen näkee.
Kiimingin-Ylikiimingin riistanhoitoyhdistyksessä vahvistetaan näkemys. Tämä on metsämiehille harrastus, elämäntapa ja velvollisuus. Heiltä löytyy paikallis- ja riistantuntemus - eikä kymmenien kilometrienkään tarpominen säässä kuin säässä mihin vuorokauden aikaan hyvänsä pelota.
"Kolaritilanteessa eläin kärsii ja se on pystyttävä lopettamaan. Usein nämä soitot tulevat aamuyön tunteina, ja silloin on mentävä", valmiusporukassa oleva Esko Takkinen tähdentää.
Konfliktit asuin-
alueilla kasvussa
Kiimingin-Ylikiimingin SRVA-yhteyshenkilöiden toiminnanjohtaja Pentti Tolonen kertoo alueella olevan 15 koulutettua henkilöä. Vastuu on keskitetty koulutettujen kokeissa testattujen koirien omistajille. Ikänsä metsästystä koirien kanssa harrastanut Tapio Väänänen on yksi heistä.
"Usein koira on ainoa keino jäljittää loukkaantunut eläin", Väänänen korostaa.
Kiimingissä asuinalueilla ja ihmisten pihoilla keväisin harhailevien ylivuotisten hirvien pois ajaminen on metsästäjille tuttua. Muutama tällainen hirvi on Tolosen mukaan jouduttu ampumaankin.
Myös suurpetojen eksymisen asutuksen lähelle uumoillaan lisääntyvän. Karhuihin ja susiin on Kiimingissäkin jo törmätty.
"Toissa kesänä pidimme silmällä kaksi viikkoa asutuksen läheisyydessä kulkenutta karhua, mutta se häipyi lopulta maisemista ilman toimenpiteitä", Tolonen kertoo.
Hänen omalla pihallaan puolestaan on käynyt kääntymässä susi.
Väänänen muistuttaa, ettei eläinten tappaminen ole päätarkoitus. Ensisijaisesti ne pyritään karkottamaan pois asuinalueilta.
"Loukkaantuneen eläimen osalta taas on tärkeintä päästä tarkistamaan sen kunto. Sitten päätetään, lopetetaanko se."
80 prosentissa tapauksista hirvi vammautuu niin pahoin kolarissa, että se on lopetettava.