aimo.kajava@kaleva.fi
Metsästäjien ja tutkijoiden esittämät arviot (Kaleva 21. ja 26.3.) susikannasta herättävät monesti aiemminkin takaraivossa jäytäneen epäilyn: tietääkö metsissämme liikkuvan suurpetokannan vahvuutta tarkalleen kukaan?
Metsästäjäin keskusjärjestö on päätynyt omissa laskelmissaan siihen, että Suomesta löytyy peräti 360 sutta. Tähän saakka virallisena ja todenmukaisena lukuna on pidetty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) arviota, jonka mukaan määrä on yli puolet pienempi. RKTL perustaa arvionsa laajan, 1 600 petoyhdysmiehen verkoston keräämään aineistoon. Lisäksi tutkijoiden apuna on 25 susireviirille laitetut satelliittipannat, gps-laitteet.
Päätöksenteon ja susikannan hoitamisen vuoksi virallinen tiedonkeruu on varmasti mietitty tarkasti, mutta silti näin suuri näkemysero petojen määrästä tuntuu oudolta. Niin metsästäjäjärjestön kuin petoyhdysverkoston riveissä on yhtä luotettavia havainnoijia, minkä vuoksi näin suurta poikkeamaa on vaikea perustella laskentatavoillakaan.
Suden lisäksi erilaisia näkemyksiä on muistakin petokannoista. Esimerkiksi viime vuoden lopulla maa- ja metsätalousministeriö lisäsi tuntuvasti ilvesten metsästyslupia, vaikka RKTL:n mukaan laskennallinen petokanta ei olisi kestänyt näin suurta verotusta. Ministeriö päätyi kuitenkin lisäämään ilveslupia siksi, että niiden tekemät vahingot olivat lisääntyneet jyrkästi.
Petojen määriä arvioitaessa pakka meneekin sitten täysin sekaisin, kun asiaan aletaan hakea näkemyksiä suurimmat vahingot kärsiviltä poromiehiltä tai suurpetokannan vahvistamista vaativilta luonnonsuojelijoilta. Kun tähän vielä lisätään EU:n Suomelle suurpetokantojen hoitoon kohdistamat paineet, soppa alkaakin olla valmis. Maallikko voi etsiä totuutta piirtämällä himmeän viivan RKTL:n, metsästäjien, suojelijoiden ja poromiesten esittämien esittämien lukujen välimaastoon.
Tavallisille kulkijoille petojen todellisella luvulla ei ole suurta merkitystä, mutta tilanne on hankala vuosittain kasvaneiden vahinkojen kanssa taisteleville poromiehille. Kovalla työllä leipänsä korvesta hakevalle ammattikunnalle maksettavia korvauksia kateillaan helposti. Veronmaksajat pääsisivät niistä nätisti eroon, jos valtio myöntäisi vain kylmästi lisää petojen tappolupia. Niitähän poromiehetkin vaativat julkisuudessa joka käänteessä enemmän kuin lisäkorvauksia.
Monelta suunnalta tulevien paineiden vuoksi petokantojen säilymistä ei ole varaa vaarantaa. Vuosi vuodelta hankalammaksi menneen tilanteen ovat onneksi ymmärtäneet päättäjätkin. Poroelinkeinolle on luvassa tulevassa asetuksessa lisää korvauksia, joilla voidaan ainakin tasata hankalasti maastosta todennettavien vasojen kuolemista aiheutuvia vahinkoja.
Metsästäjät ovat myös huolissaan riistakantojen säilymisestä, minkä vuoksi harrastajat lisäisivät muun muassa susikannan verottamista. Sen voimakkuudesta metsästäjät ovat tutkijoiden kanssa samaa mieltä: kolmannes kannasta voitaisiin pistää vuosittain kylmäksi. Lopputulos heittääkin sitten häränpyllyä, kun laskennan perusteena olevat kanta-arviot poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä!