Metsään voi mennä sisään samalla tavalla kuin taloon ja ihminen on metsässä kulkiessaan huoneen kaltaisessa tilassa. Ihminen löytää metsästä sopivan turvallisuuden perustilan, arvioi arkkitehti Lauri Louekari, joka on tutkinut metsän arkkitehtuuria taannoin tarkastetussa väitöskirjassaan.
"Ihmisen tila sopii metsän tilaan. Ihminen on sopivasti puita pienempi ja on ikään kuin huoneen kaltaisessa tilassa kulkiessaan metsässä. Satoja vuosia sitten metsä oli ihmisen ensimmäinen asunto", Louekari pohtii.
Metsä tarjoaa kulkijalle erilaisia suojapaikkoja. Usein esimerkiksi retkeilyreittien levähdyspaikat suunnitellaan rinteen viereen syvennykseen, jossa selusta on suojattu. Kulkija pysähtyy mielellään levähtämään suojaisaan paikkaan esimerkiksi kallioseinämän, metsän reunan tai suuren kiven viereen.
"Toimimme ehkä metsässä näin tiedostamattamme, mutta näiden asioiden mukaan myös esimerkiksi taitava arkkitehti sijoittaa talon, jos tämä on mahdollista. Monet talot on sijoitettu usein samanlaisin perustein, kuin esimerkiksi metsäammattilainen sijoittaa kiintolaavun", Louekari sanoo.
Luonto ja metsä näkyvät Louekarin mukaan suomalaisessa arkkitehtuurissa. Esimerkiksi Alvar Aallon arkkitehtuurissa on nähty usein sukulaisuutta metsän erilaisten tilojen kanssa. Aallon arkkitehtuuri ei ole suorakulmaista ja säännönmukaista, vaan usein rakenteet pohjaavat luonnon rakenteisiin.
"Myös esimerkiksi arkkitehti Juha Leiviskän kirkkoarkkitehtuuri on usein metsän arkkitehtuuria. Esimerkiksi Männistön kirkko Kuopiossa tai Myyrmäen kirkko Helsingissä on toteutettu niin, että selän takana on suojainen selkämuuri ja alttarin suunnassa pystysuuntaisia elementtejä, joiden välistä valo piirtyy kirkon tilaan", Louekari kertoo.
Esimerkiksi talon räystäät saattavat muodostaa puun oksiston kaltaisen elementin. Kapeat puu- tai metallipilarit vertautuvat puolestaan männynrunkoihin.
Kerrostaloasumisen suunnittelussa arkkitehti toimii yleensä ahtaissa rajoissa. "Suomalainen kerrostalorakentaminen on useimmiten vailla vaihtelun tai valinnan mahdollisuutta. Jostain syystä asuntoteollisuus on saanut läpi tolkuttoman ajatuksen, että kaikkien pitää asua betonilaatikoissa", Louekari sanoo.
Luonto ja metsä ovat kuitenkin usein kerrostalolähiöissä ainakin vielä Pohjois-Suomessa läsnä. Metsä ei välttämättä näy itse kerrostaloarkkitehtuurissa, mutta metsä näkyy usein talon ikkunasta, mikä on erityisesti suomalainen piirre kerrostaloasumisessa.
Suomalainen tarvitsee ympärilleen tilaa. Luonnosta tilaa ja avaruutta löytyy, mutta asunnot ovat usein matalia ja pieniä. "Pimeän vuodenajan aikaan ihminen tarvitsee niin isoa tilaa kuin mahdollista. Esimerkiksi vanhat pirtit olivat ihanteellisia kaamoksen aikana. Hämärässä pirtissä ei näe tilan reunoja. Vanhan pirtin talviasumisen ominaisuuksia on osattu siirtää yhä enemmän nykyiseen omakotirakentamiseen", Louekari arvioi.
Uusi tuulahdus arkkitehtuurissa on niin sanottu loft-asuminen, jossa asiakas saa ostaa varta vasten rakennetusta uudesta talosta 5 metriä korkeaa tilaa esimerkiksi 120 neliömetrin verran ja tehdä itse sisätilaratkaisut. Korkeassa huoneessa voi olla kuin metsän huoneessa; yläpuolella on tilaa, mutta huone on kuitenkin suojapaikka.