Kolumni
Tilaajille

Met­säs­sä on pian tar­jol­la herk­ku­ja, hy­vin­voin­tia ja vähän tu­lo­ja­kin, mutta suo­ma­lai­sia ei kiin­nos­ta

Kaikkia kannustetaan nyt marjametsään, mutta pelkkä poimimisen ilo ei saa ihmisiä liikkeelle teollisuuden avuksi. Koronarajoitteet ovat paljastaneet marjabisneksen ongelmallisen rakenteen, kirjoittaa päätoimittaja Sanna Keskinen.

Siinä niitä taas kohta on. Sinisiä, pyöreitä ja makeita, mätäs täynnä. Vielä ne ovat pieniä ja vihreitä, mutta kesäpäivien valo ja metsiä vihdoin kastelleet sateet tekevät työtään satoa kypsyttäen ja kasvattaen.

Niin pitkään kuin muistan, olen inhonnut marjastusta. Lapsena sinnikkyyteni ei riittänyt oman pikkukorin keräämiseen täyteen mustikoita, sillä minua kiinnostivat enemmän leikit metsän sammalikossa ja kivien koloissa. Meillä lapsia ei pakotettu poimimaan tiettyä määrää marjoja – riitti, että lähti mukaan metsään ja poimi edes jotain. Olin siitä erityisen tyytyväinen aina, kun olimme isommalla sukulaisporukalla marjastamassa. Serkkujeni kun piti poimia astiansa täyteen ennen leikkeihin ryhtymistä.