Metsälaki on muuttumassa, onko kukaan huomannut? Muutos on suurimmasta päästä vuosikymmeniin, mutta loppujen lopuksi melko vähälle huomiolle asia on jäänyt.
Uusi metsälaki antaa uusia vapauksia metsänomistajalle, metsän myynnistä saa päättää aiempaa vapaammin. Kaupankäynti puulla sinänsä ei muutu entisestä. Edelleen ostajan ja myyjän pitää löytää toisensa. Kauppahinnan pitää olla sopiva, puutavaran pitää olla ostajalle sopivaa.
Metsistä erkaantuneet kaupunkilaismetsänomistajat eivät todennäköisesti lakimuutoksen takia juuri värähdä.
Pellervon Taloustutkimus PTT tutki pari vuotta sitten metsänomistajien suhtautumista nykyiseen metsälakiin ja sen mahdollisiin muutoksiin.
Kyselyn mukaan metsänomistajat pitivät sääntelyä tarpeellisena metsäasioissa. He olivat enimmäkseen tyytyväisiä nykyisiin metsien hakkuu- ja hoitotapoihin. Tyytyväisten osuus oli osapuilleen 70 prosenttia. Tyytymättömiä oli vain yhdeksän prosenttia.
Noilla lukemilla ei kannata odottaa, että puukauppa vilkastuisi kovasti uuden lain ansiosta. Jos yli neljännes metsänomistajista on sellaisia, jotka eivät metsiinsä juuri koske, urakka on aikamoinen. Suurelle osalle metsänomistajista lakimuutos on yks hailee.
Aktiiviset, metsien hoidosta melko paljon ja etenkin kaiken tietävät metsänomistajat sen sijaan ovat varmasti hyvillään siitä, että saavat olla herroina tai rouvina omissa metsissään.
Kaikki eivät tunnetusti anna periksi metsäasioissa. Suomen jääräpäisimpiä nettikeskusteluja käydään siitä, mikä moottorisaha on paras.
Metsälain muutoksista huolimatta ongelmana pysyy puun hinta. Ostajalle se on ongelma, kun se on liian korkea. Paperi-teollisuus pistää luukkujaan kiinni muuttuvassa maailmassa, ja sahat valittavat heikkoa kannattavuutta. Kalliilla puun hinnalla sitä voi hyvin perustella.
Myös puun myyjälle hinta on ongelma, jos hinta koetaan alhaiseksi. Keskimääräinen metsänomistaja ei 35 hehtaarin omistuksellaan ole nykyhinnoilla ainakaan Pohjois-Suomessa mikään miljonääri.
Ökytaloja ei keskivertopalstoilta saaduilla metsärahoilla rakenneta. Auton rahoilla voi kyllä saada, jos kaataa kaiken pois.
Suomessa huolehditaan erinomaisesti siitä, että hakkuiden jälkeen metsä nopeasti uudistuu. Metsänomistajalle riittää riesaa ja maksamista moneksi vuodeksi sen jälkeen kun metsä on kaadettu.
Ja kaiken lisäksi metsästä tulee yleensä vuosikausiksi ruma, kun siellä aletaan tolskata metsäkoneiden kanssa. Ei siellä huvita enää tepastella, jos maaperä on täynnä monttuja ja uria.
Pinta-alaverotukseen palaamista on viime aikoina vedetty esiin. Se kuulemma yllyttäisi paremmin myymään ja hoitamaan metsiä.
Saattaisihan se vaikuttaakin, mutta todennäköisesti eniten ilahtuisi valtio, joka voisi kerätä sitä kautta lisää verotuloja laareihinsa.
Metsäalan ammattilaisilla on oma kielensä, joka osaltaan vieraannuttaa tavallisia kansalaisia. Jos esimerkiksi kysyy tavalliselta tallaajalta, mitä paljon käytetyllä sanalla kantoraha oikein tarkoitetaan, kaikki metsänomistajatkaan eivät osaa vastata kysymykseen oikein.
Muutosta tarvitaan, ja yritystä siihen suuntaan näkyy. Nettisivujen mainonnallakin on alettu houkutella metsän myyntiin, vaikka moiselle tuhahdeltiin vielä muutamia vuosia sitten.
Suurilla metsäyhtiöillä on netissä verkkometsäpalvelunsa. Viranomaispalveluja tarjoava Metsäkeskuskin on alkanut lähestyä metsänomistajia netissä.
Normaalia metsänomistajaa luulisi kiinnostavan etenkin se, minkä arvoinen hänen metsänsä oikein rahassa. Jos sen selkeästi tietää, ehkä metsää voisi myydäkin. Siitäkin nettipalveluista saa nyt jonkinlaisen arvion.