Oulu Viime syksyn riistaseurannat osoittivat riekkokantojen olevan laskusuunnassa monien muiden metsäkanalintujen tapaan.
Erityiseksi huolenaiheeksi on noussut havumetsäalueiden riekko eli metsäriekko.
Kun tuntureiden riekkokannat ovat vaihdelleet metsäkanalinnuille tyypillisen aaltomaisesti, on metsäriekon väheneminen jatkunut pitkään pahaenteisen tasaisena.
"Metsäriekon tilanne näyttää vuosi vuodelta synkemmältä", toteaa Metsähallituksen ylitarkastaja Ahti Putaala.
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun riekkokannat ovat Putaalan mukaan lasketelleet alamäkeä jo parikymmentä vuotta, eli sen mitä riistakolmiolaskentoja nykymuodossaan on tehty.
Heikolta
näyttää
"Jos trendi jatkuu nykyisenä, riekosta tulee seuraavan 20 vuoden aikana Pohjois-Pohjanmaalla hyvin harvinainen", laskee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkija Antti Paasivaara.
Sukupuutosta ei ehkä vielä voida puhua, mutta kanta vähenee sille tasolle, millä se on nyt Etelä-Suomessa.
"Etelässä on muutamia erillisiä esiintymisalueita jäljellä."
Katoaminen on kuitenkin lähellä.
Paasivaara teki yksinkertaisia simulaatioita nykyaineiston avulla, ja useimmissa laskelmissa maakunnan riekkokanta kutistui seuraavan 20 vuoden aikana Etelä-Suomen tasolle noin 60-70 prosentin todennäköisyydellä.
Monimutkainen
vyyhti
Paasivaara ja Putaala ovat mukana RKTL:n ja Metsähallituksen tutkimuksessa, missä etsitään metsäriekon taantumisen syitä.
"Monimutkainen vyyhti, jossa syntyvyyden ja kuolevuuden tase on ollut riekolla negatiivinen jo pitkään", summaa Paasivaara.
Elinympäristöjen, erityisesti avosoiden, katoaminen voi olla hänen mukaansa tärkein tekijä kannanlaskun takana.
"Riistakolmioaineiston mukaan riekko on Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissakin selvästi yhteydessä avosoihin."
Tutkimusta
tarvitaan
Toiseksi syyksi arvellaan lumikauden lyhenemistä ilmastonmuutoksen myötä. Lumettomat jaksot ovat yleistyneet sekä syksyisin että keväisin, ja valkoisessa talvipuvussaan riekko erottuu petojen silmiin lumettomassa maisemassa.
Elinympäristöjen muuttumiseen liittyy Paasivaaran mukaan myös laajempi eläinyhteisöjen vuorovaikutusten muutos.
"Esimerkiksi kanahaukan saalistus voi voimistua tai yhteisöön voi tulla kokonaan uusia vuorovaikutuksia."
Paasivaara korostaa, että tietoa on kerätty vasta vuoden verran. Luotettavien johtopäätösten tekemiseen tarvitaan vähintään neljän vuoden aineisto.
"Metsäriekkoa ei ole aikaisemmin tutkittu, kaikki riekkotietämys koskee pohjoisten tunturiympäristöjen riekkoja", Putaala kertoo.
Jotta metsäriekkojen elinympäristön käyttöön saataisiin selvyyttä, sai viime kesänä Utajärvellä 17 riekkoa kannettavakseen radiolähettimen. Lintuja seurattiin syksyyn asti.
"Kuolevuus oli suurta syksyllä ja keväällä, puvunvaihdon aikaan. Pesintäaikaan aikuisten lintujen kuolevuus oli vähäistä", Putaala valottaa tuloksia.
Poikueiden elinympäristöistä saatiin hyvin vähän tietoa, sillä huonojen sääolosuhteiden takia lähetinlintujen pesinnät epäonnistuivat, kuten kävi useimmilla Pohjois-Suomen metsäkanoilla.
"Pystyimme seuraamaan vain yhtä poikuetta", Putaala harmittelee.
"Jos riekkoja halutaan tutkia, sillä on jo kiire", Paasivirta tähdentää.
Tutkimus on tärkeää myös, jotta osataan suunnata hoitotoimet oikein.
Lumitilanteelle ei pystytä tekemään mitään, mutta elinympäristöjä voi yrittää hoitaa.
Metsähallitus onkin jo aloittanut riekkosoiden ennallistamisen.