Lehdettömiä puita, pensaita ja paljasta kivennäismaata. Viime heinäkuussa palanut hieman yli 900 hehtaarin alue Kataloniassa on myöhään syksyllä yhtä synkkä kuin heti palon jälkeen. Vain muutama vihreä heinätupsu siellä täällä on merkkinä luonnon ujosta palautumisesta.
Tuli on metsän pahin tuholainen Espanjassa, ja se tekee kerralla selvää jälkeä. Välimerellisessä mäntymetsässä ei ole lainkaan humuskerrosta, joten maa on palon jäljiltä paljas ja altis eroosiolle. Syksyn sateet ovatkin uurtaneet uomiaan sinne tänne.
Metsäpalon jälkihoito ei ole vielä alkanut. Seuraavaksi puut korjataan pois ja hakkuutähteistä kootaan valleja maan huuhtoutumisen estämiseksi, minkä jälkeen pitäisi voimassa olevan lain mukaan istuttaa uudet taimet.
Alueella on koettu suurpaloja aikaisemminkin. Kaikkien aikojen pahimpana palokesänä 1994 lähistöllä tuhoutui kerralla peräti 40 000 hehtaaria. Metsittyminen on hidasta, sillä alue on suurimmalta osin yhä pelkkää pusikkoa.
36 suurpaloa kesässä
Viime kesänä pienen Castellnou de Bages -nimisen kylän laitamilta alkanut palo oli yksi Espanjan viime kesän kaikkiaan 36:sta yli 500 hehtaarin kokoisesta suurpalosta. Palon kulku oli dramaattinen, sillä alueelta evakuoitiin noin 200 ihmistä. Viisi palokuntalaista loukkaantui lievästi sammutustyössä, johon otti osaa 72 yksikköä ja suuri joukko vapaaehtoisia. Työhön osallistui myös lentokoneita ja helikoptereita.
Metsäpalojen sammuttamiseen on Espanjassa uhrattu paljon varoja, ja tuloksiakin on saatu. Lentotorjuntaa, kalustoa ja valvontaa on lisätty, maastoon on raivattu palokäytäviä, varastoitu vettä ja rakennettu uusia teitä. Varautumisesta huolimatta metsäpalon sammuttaminen Välimeren alueella on lähes mahdotonta, jos olosuhteet ovat pahimmat mahdolliset. Kuiva myrsky eli kova tuuli yhdistettynä kuivuuteen ja kuumuuteen on huono enne.
Castellnoussa kävi juuri niin. Puista näkee, että tuli on vain nuolaissut ne mustaksi ja siirtynyt sitten eteenpäin. Kovassa kuumuudessa metrien päässä lähimmistä puista liikennemerkki on sulanut ja pudonnut maahan.
Varjelu ei kannata
Pyreneitten niemimaa on Euroopan pahin metsäpaloalue. Yksin Espanjassa tuhoutuu vuosittain keskimäärin 100 000 hehtaaria, mikä on noin prosentti koko metsäpinta-alasta. Kulunut vuosi on ollut ennätyskuiva, joten paloalakin on hieman keskimääräistä suurempi, 150 000 hehtaaria. Vertailun vuoksi Suomessa palaa vuosittain noin 500 hehtaaria.
Tuhoista huolimatta metsää on Espanjassa nyt enemmän kuin satoihin vuosiin. Viljelyyn ja laiduntamiseen käytetty alue on pienentynyt, ja samaan aikaan uusia alueita on istutettu metsille. Itse asiassa Espanja oli Euroopan unionin kolmanneksi metsäisin maa Suomen ja Ruotsin liittymiseen saakka.
Pohjoismaiden tavoin metsä on Espanjassakin suurimmaksi osaksi yksityisten omistuksessa, mutta etelässä sillä ei ole samanlaista taloudellista merkitystä. Luonnontilainen metsä on usein joutomaata, eikä puulle ole toimivia markkinoita. Maan oma metsäteollisuus on alamaissa, ja polttopuun käyttö on vähäistä.
Lisääntyneen metsäalan ja tiheän kasvillisuuden takia palojen hallinta on vaikeaa. Noidankehä syntyy, kun metsien taloudellinen arvo ei motivoi suojelemaan niitä tulelta.