Yllättävä oravakato puhuttaa tutkijoita. Vaikka taajamaoravilla menee hyvin, saattavat metsäoravat kärsiä ravintopulan aiheuttamasta väestökadosta.
Asia tuli ilmi erikoisella tavalla tutkijaryhmän ryhdyttyä vertailemaan kanahaukan, huuhkajan ja viirupöllön saalisnäytteistä koottuja pitkäaikaissarjoja. Liito-oravien ohella myös tavallisten punaoravien osuus saaliista osoittautui laskevaksi.
"Tulos oli odotettu liito-oravan, mutta ei oravan osalta", professori Erkki Korpimäki Turun yliopiston biologian laitokselta sanoo.
Ainutlaatuisen tutkimusmenetelmän taustalla oli havainto siitä, ettei liito-oravakantojen pienenemisestä ollut saatavissa pitkäaikaisseurantaan perustuvia laskelmia ajalta, jolloin vanhojen metsien osuus oli suurempi kuin nykyisin ja jolloin liito-oravia oli vielä kohtuullisen runsaasti.
Samalla huomattiin, että ainakin Kanta-Hämeessä, Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla oli tehty seikkaperäisiä selvityksiä kanahaukan, huuhkajan ja viirupöllön ravinnosta jopa 1950-luvulta alkaen. Juuri nuo lajit syövät mieluusti niin liito-oravia kuin oraviakin. Päiväaktiivinen kanahaukka saalistaa enemmän oravia ja hämäräaktiiviset pöllöt saalistavat enemmän hämärissä liikkuvia liito-oravia.
"Oli siis käytössä alan ammattilaisten hankkima puolueeton otanta", Korpimäki viittaa luonnon saalistajiin.
Lisäksi kolmen maantieteellisen alueen luonto poikkesi toisistaan, mikä osaltaan vahvisti tulosten todistusvoimaa.
"Tulos oli sama kaikilla kolmella alueella. Liito-oravien ja oravien osuus saaliista on vähentynyt huomattavasti 1950-luvulta 2000-luvun alkuun."
Ennen yhden pöllöperheen muonahuoltoon kuului puolenkymmentä liito-oravaa, nykyisin liito-oravien osuus on tippunut lähes nollaan.
Kanahaukkaperhe napsi puolestaan ennen pesälleen jopa viisitoista oravaa, mutta nyt oravasaaliiden määrä on pudonnut yhteen tai kahteen yksilöön. "Näyttö on vahva", Korpimäki vakuuttuu kolmen lajin ja kolmen alueen yhtäläisestä tuloksesta.
"Samalla nähdään, kuinka arvokkaita tällaiset vanhat ravintoaineistot ovat."
Tutkimusryhmään kuuluvista Seppo Sulkava on aikoinaan tehnyt väitöskirjan kanahaukan ravinnosta ja Vesa Selonen on väitellyt liito-oravasta. Sulkavan suvusta ryhmään kuuluvat myös saukkotohtori ja Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava sekä aineistonkeruun veteraani Pertti Sulkava.
Todennäköisenä oravakadon syynä tutkijat pitävät vanhojen kuusikkojen katoamista ja avohakkuita. Oravan pääravintoa ovat juuri kuusen siemenet ja iäkkäät kuuset tuottavat niitä eniten.
Oravakannat vaihtelevat luontaisesti lähinnä ravintotilanteen mukaisesti.
Viime talvena oravia koetteli siemenpulan lisäksi poikkeuksellinen kylmyys, minkä vuoksi oravien määrä väheni koko maassa.
Maallikko saattaa ihmetellä arvelujakin oravien pahoinvoinnista, sillä laji näyttää voivan erityisen hyvin taajamissa. Oravat ovat oppineet käyttämään tehokkaasti hyväkseen lintujen ruokintapaikkoja ja nämä kulttuurioravat myös pesivät menestyksellisesti ihmisten tonteilla.
"Nimenomaan metsäoravat ovat vähentyneet", Korpimäki huomauttaa.
Luontaisista kannanvaihteluista huolimatta hän pitää oravien elinympäristön muutoksia pääsyynä katoon, vaikka sitä ei ole vielä tieteellisesti tutkittu. Jatkossa oravatiimi aikookin selvittää, onko oravien pesinnässä havaittavissa katoa tukevia muutoksia. Metsäoravat pesivät nykyisin yleisesti tuhansissa tutkijoiden asettamissa pöllönpöntöissä. Tiedot pesinnöistä on aikojen kuluessa kirjattu, mutta niistä ei ole vielä tehty yhteenvetoa.
Riistantutkimuksessa oravalla ei nykyisin juuri ole merkitystä, sillä se ei takavuosien tapaan kuulu aktiivisen metsästyksen kohteisiin. Vuosisaalis on nykyisin kuutisen tuhatta eläintä ja ne tulevat ammutuiksi lähinnä metsästyskoirien koulutuksen yhteydessä.
Tutkimusjohtaja Vesa Ruusila Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta sanoo oravakantoja seurattavan lähinnä riistakolmiolaskentojen yhteydessä.
"Niissä näkyy vähäistä vaihtelua, mutta ei merkkejä selkeästä kannan alenemisesta", Ruusila tulkitsee.
Jos jatkossa käy ilmi, että oravamäärät todella laskevat, siihen saattaa Rusilan mukaan olla elinympäristömuutosten lisäksi muitakin syitä, jotka on erikseen tutkittava.