Suomussalmi
Kaunisniemen harjuilla, suppakuopissa ja lamperoiden rannoilla soi viikonloppuna kolmena iltana erikoinen musiikki, Soivan metsän sinfonia. Parituntisesta esityksestä ei ole pätkääkään nuoteilla, sillä improvisointi, esiintyessä säveltäminen on keskeistä Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston opiskelijoiden ja jo valmistuneiden kansanmuusikkojen esittämässä sinfoniassa.
Soivan metsän sinfonian runkona kulkee Jalo Heikkisen laatima libretto. Sinfonia on Heikkisen jäähyväistyö Suomussalmen kulttuuritoimessa ennen eläkkeelle siirtymistä. Heikkisen toivomuksesta Oskar Merikannon Ilmari Kiannon sanoihin säveltämä Nälkämaan laulu on sinfonian johtoteema.
Esiintyjät, 12 muusikkoa professori Heikki Laitisen johdolla sekä tanssija Reijo Kela, omistavat teoksen Heikkiselle. Samalla se on kunnianosoitus vanhoille kansanmuusikoille. Esiintyjäryhmä kävi muun muassa Kuivajärvellä, missä eli ennen kansanmuusikko Domna Huovinen, sekä Raatteen tiellä. Talvisota sisältyy myös sinfoniaan.
Sinfonia on konserttimaisempi kuin aiemmat soivassa metsässä toteutetut esitykset. Yleisön joutuu silti kävelemään. Muusikoiden lisäksi esitykseen osallistuu 20 paikallista avustajaa soittimiksi viritettyjen helikeinujen keinujina. Muusikot näyttävät esityksessä muusikoilta mustine esiintymispukuineen. Tällä kertaa ei naamioiduta männyiksi.
Sydäntä pitää olla
Ihmisääntä Soivassa metsässä kuuluu paljon, sanoilla ja ilman, mutta varsinainen soiva metsäkin, kookkaat metsäsoittimet pääsevät ääneen. Niitä on Kaunisniemeen rakennettu jo kuusi vuotta sitten. Sinfoniaa esitetään myös tavallisen kaltaisilla sinfoniaorkesterin soittimilla.
Enin osa soittimista on yksinkertaisia, pitkin maailmaa tunnettuja perussoittimia, kuten sähköputkesta sahattu pitkähuilu. Aivan vastaavanlainen kuin Soivan metsän esityksessä käytettävä on tansanialaiselle Arnold Chiwalalalle tuttu kotoa. Suomussalmella Chiwalalan pitkähuilu on sivustapuhallettava, Tansaniassa päästä.
Improvisointikykyä esiintyjät tarvitsevat. Heikki Laitinen arvioi, että perinteiset orkesterimuusikotkin pystyvät esittämään Soivan metsän sinfoniaa, mutta harjoittelua se vaatisi paljon enemmän kuin kansanmuusikoiden esitys. Kansanmusiikkikoulutuksessa pyritään siihen, että jokainen säveltää, soittaa ja improvisoi.
"Tänne ei tulla soittamaan jotain kappaletta, vaan musiikin pitää kummuta soittajan sydämestä. Männikössä seistessä, soittaessa tai laulaessa on oltava sydän mukana. Täällä esiintyy taitavia muusikoita, vapaimpia tuntemiani muusikoita. He soittavat ennakkoluuloitta kalevalaista runosävelmää tai avantgarde-jazzia", Heikki Laitinen kehuu.
Sävyihin keskittyen
Muusikolle Soivan metsän sinfonian tekeminen on erilainen kokemus, kansanmusiikin maisteri Jouko Kyhälä sanoo. "Saa työskennellä ulkona akustisesti. Teos on enemmän äänenvärejä kuin musiikkia, ja on innostavaa keskittyä sävyihin melodian ja harmonian sijasta."
Kyhälä soittaa teoksessa erilaisia vempaimia pitkähuilusta rumpuihin ja lehmäkalkattimiin. Hän aikoo väitellä huuliharpputohtoriksi. Takavuosina epäsoittimena pidetty huuliharppu kelpaa nyt taiteellisen väitöskirjan välineeksi siinä missä Stradivariuskin.
Soivan metsän sinfonian kolme esitystä alkavat Ämmänsaaren kesäteatterin lammelta. Väliajan jälkeen sinfonia jatkuu seuraavalla supalla. Kolmas osuus esitetään harjun huipulla metsäsoittimin.
Esitys kestää puolestatoista kahteen tuntia. Esityspäivät ovat 9.,10. ja 11. elokuuta.