Metsänrajan siirtyminen yhä pohjoisempaan Suomeen on todistettu uudella tutkimuksella. Väitöstyötä tekevän Vesa Juntusen mukaan puuraja on siirtynyt 1900-luvulla jopa parikymmentä kilometriä pohjoisemmaksi.
Metsäntutkimuslaitoksella Kolarissa työskentelevä Juntunen ei ota kantaa ilmastonmuutokseen, vaikka metsänrajatutkimus siihen liittyykin.
- Metsänraja-alue on eräänlainen ilmastontutkimuksen luonnonlaboratorio. Lämpötilan muutokset näkyvät siinä nopeasti. Lisäksi tutkimusalue on helppo rajata ja muutokset tapahtuvat jo hyvin lyhyellä matkalla, Juntunen kertoo.
Metsänraja tarkoittaa aluetta, jossa yhtenäinen metsä muuttuu yksittäisiksi puiksi. Puuraja on puolestaan rajapinta puuttoman alueen ja yksittäisten puiden välillä.
Juntusen väitöstutkimus perustuu 16:een eri seuranta-alueeseen Lapissa. Vuonna 1983 aloitetussa seurannassa metsänrajalle perustettiin kaikkiaan 172 ympärysmitaltaan parikymmentämetristä ympyräkoealaa.
Kunkin koealan kaikki puut ja taimet inventoitiin aloitusvuoden jälkeen vuosina 1994, 1999 ja 2004.
Pohjoismaiden pisin seuranta
Koealojen 21 vuoden ikää Juntunen pitää lyhyenä, joskin jo arvokkaana.
- Pysyvän koealaverkoston arvo kasvaa koko ajan. Meillä on kuitenkin Pohjoismaiden pisin metsänrajan muutoksia tarkasteleva seurantatutkimus, Juntunen sanoo.
Mitä tietoa tutkija on saanut käytyään avustajien kanssa läpi kaikkien koealojen kaikki yli 10 000 puuntainta?
- Seuranta-ajanjakson aikana mäntyjen taimimäärä ei juurikaan ole muuttunut. Merkittävää kuitenkin on, että noin 80 prosenttia ensimmäisen inventoinnin taimista on kuollut, Juntunen kertoo.
Taimien selviytyminen metsän ulkopuolella on hankalaa. Kuolleiden tilalle on kuitenkin jatkuvasti syntynyt uusia taimia. Juntunen on päätynyt siihen tulokseen, että taimikuolleisuus on yksi merkittävä metsänrajan etenemistä hidastava tekijä.
Pallaksella huimaa kasvua
Kun toisilla alueilla taimet kuolevat, on taimiraja toisaalla pakertanut eteenpäin. Muonion Pallaksen koealoilla taimikoiden kasvu on ollut eritoten huimaa.
- Siellä kasvun huomaa jo silmin nähden maisemassa. Osa ensimmäisen inventoinnin kuusentaimista on saavuttanut jo puun mitan ja metsänraja on edennyt jo kuluneen seurantajakson aikana.
Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että männyn taimiraja "jauhaa" paikallaan ja kuuset etenevät. Puulajien vaatimukset poikkeavatkin toisistaan.
Kuusi näyttäisi erityisesti hyötyneen talvien lämpenemisestä. Sen etenemistä rajoittavat kuitenkin maaperätekijät.
Erittäin lämpimät kesät edistävät taimettumista. Sitä seuraava kylmä jakso ilman suojaavaa lumipeitettä voi puolestaan tappaa taimet.
Yksi Juntusen tutkimuksen tuloksista onkin päätelmä, että metsänrajan siirtyminen vaihtelee erittäin suuresti eri alueiden välillä.
Siemen kulkee keväthangella
Parikymmentä vuotta vanhojen seuranta-alojen lisäksi Juntusen tutkimus perustuu uuteen Käsivarren alueella tehtyyn tutkimukseen. Siinä tarkastellaan puurajan asemaa viimeisen 400 vuoden aikana. Tutkijat määrittivät metsänrajalta pohjoiseen ulottuvilta linjastoilta yhteensä liki 2 500 puun iät lustomittauksin.
Vanhimmat puut olivat yli 350 vuotta vanhoja. Ikärakenteessa näkyivät 1920- ja 1930-lukujen sekä 1980- ja 1990-luvun vaihteen lämpimien kesien vaikutus runsaana taimituotantona. Myös puuraja eteni 1930-luvulla paikoin jopa 20 kilometriä pohjoisemmaksi.
Metsänrajan eteneminen on kaikkiaan hyvin hidas prosessi. Mänty saavuttaa sukukypsyyden vasta 40-50 vuoden iässä ja uusi sukupolvi syntyy tavallisesti lähelle emopuuta.
- Poikkeuksellisina vuosina siemen voi kulkeutua keväthankien päällä jopa useita kilometrejä, kuten tapahtui 1930-luvulla. Kauas kulkeutuneet siemenet voivat aikanaan muodostaa ympärilleen pieniä metsiköitä, jotka laajetessaan kasvavat yhteen.
Tällöin metsänraja etenee loikaten kerralla hyvinkin pitkän matkan.