Paljon on Sirkka Böösin lapsuuden maisema Rovaniemen Alakorkalossa vuosikymmenten varrella muuttunut, mutta vielä on jotain pysyvääkin jäljellä. Keskiyön aurinko maalaa Pahtajavaaran ruusunpunaiseksi niin kuin silloin ennen. Auringon nousut ja laskut ja kuu ovat Böösille tärkeitä ja niitä hän ihailee Kemijoelle ja Pahtajavaaraan avautuvista keittiönsä ikkunoista.
Ranska, Andorra ja Espanja hävisivät Rovaniemelle, kun Unicefin systeemianalyytikko Sirkka Böös, 68, ja hänen tanskalainen miehensä, Unicefin finanssiosaston johtaja Benny Laurberg- Kristenssen, 61, miettivät mihin perustavat kotinsa Unicef-uransa jälkeen. Pariskunta ei ole kahdentoista vuoden takaista valintaansa katunut. Sirkka Böös innostuu kuvailemaan Lapin kevättalvea maailman parhaaksi vuodenajaksi ja valoisia kesäöitä maailman ihanimmiksi öiksi. Vaikka Benny ei puhu suomea, hän ymmärtää sitä ja nyökkäilee vaimonsa mielipiteille hyväksyvästi. Kotikielenään he puhuvat tanskaa.
Selkeät vuodenajat, luonto, rauha ja ihmiset ovat syyt, miksi pitkään YK:n kansainvälistä lastenrahastoa palvellut pariskunta muutti eläkepäivilleen Rovaniemelle. Ennen ratkaisuaan he matkustivat paljon etelän maissa ja huomasivat, että ikuiseen kesäänkin kyllästyy ja turhautuu.
Suomeen paluun alkuvuosina he aikoivat oleskella osan vuotta meren rannalle rakennetussa talossaan Tanskassa, mutta luopuivat siitä hiljattain huomattuaan, että koti Rovaniemellä sittenkin kiehtoo enemmän. He arvostavat myös pohjoisen turvallisuutta varsinkin sen jälkeen, kun heidän kotinsa Kööpenhaminassa joutui kolme kertaa murron kohteeksi ja Bennyn äiti kadulla pahoinpidellyksi.
Puolittain vielä Tanskassa
Bennyllä on vielä "toinen jalka" Tanskassa, mutta hän purkaa siellä olevaa yritystään siirtyäkseen kokoaikaisesti Suomeen. Nyt hän matkustaa vielä kuukausittain Kööpenhaminaan, jossa hänen ja Sirkan tiet kohtasivat 38 vuotta sitten." Benny pyysi minut yökerhoon ja sillä tiellä ollaan", Sirkka Böös sanoo hieman tanskalaista korostusta äänessään.
Kaunista suomen kieltä puhuva Sirkka Böös on Suomen kansalainen ja aina tuntenut olevansa suomalainen. Tanskan vuosinaan hänen nyt jo poismennyt äitinsä, Eeva Böös vaali Sirkan suomen kielen taitoa tilaamalla hänelle Suomen Kuvalehden. Vieraillessaan vanhempiensa luona kesäisin Sirkka sai äitinsä vakuuttuneeksi, että suomen kielen taito on edelleen hyvin tallella.
Sirkka Böös sanoo olevansa kielihullu, joka luki lomallaankin sanakirjoja. Rovaniemeläistä latinanopettajaansa Aune Ahoa Sirkka kiittelee siitä, että hän lähti aikoinaan opiskelemaan Turun yliopistoon pääaineenaan latina. Humanististen tieteiden kandidaatti ja ylioppilasmerkonomi päätyi Kööpenhaminaan Unicefin palvelukseen vuonna 1965 tehtyään sitä ennen kierroksen maailmalla. Muutama suvi kului töissä Tromssassa, vuosi opettajana Valtimolla ja kieliopinnoissa hän oli Pariisissa ja Roomassa.
Suomennoksia latinasta, tanskasta ja vanhasta ruotsista Sirkka Böös tekee mielellään. Paljon matkustellut pariskunta viihtyy talvella Kemijoella hiihdellen. Benny harrastaisi mielellään luistelua, mutta sopivaa jääkenttää ei ole lähistöllä.
Sirkka Böös on maalannut öljyväreillä ja on laajentamassa harrastustaan akvarelleihin. Yhteisiä muistojakin on kerrattu Sirkan lukioaikaisten kavereiden kanssa. Heistä jotkut ovat tehneet elämäntyönsä kotipaikkakunnalla, jotkut ovat palanneet Sirkan tavoin Rovaniemelle omalta kierrokseltaan.
irkka Böös sai ensimmäistä kertaa Bennynsä Suomeen kesällä 1977. Autollaan Lappia kohti ajellut pariskunta kohtasi Etelä-Suomessa todella surkean sään, kylmän ja sateen. Mitä lähemmäksi he Lappia tulivat, sitä kauniimmaksi sää muuttui ja Rovaniemellä se oli keskikesän aikaan suorastaan ihanteellinen.
Kirjat jäivät lukematta
Bennyn ajankuluksi mukaansa ottamat kirjat jäivät häneltä lukematta. Tuolloin tanskalaismiehessä syttynyt syvä viehtymys pohjoiseen toi avioparin sen jälkeen joka vuosi Lappiin.
"Kyllä", vastaa Benny Laurberg-Kristenssen kysymykseen, onko Rovaniemellä heidän lopullinen kotinsa. Hän ei ole kiusaantunut suuremmin edes sääskistä, joita suomalaiset itse tuskailevat. Suomalaiset eivät ole lainkaan niin juroja kuin yleisesti uskotellaan, päinvastoin he ovat luonnollisia ja ystävällisiä.
Pariskunta on viehättynyt myös suomalaisten käytännön töiden osaamisesta. Benny esittelee puuhellan yläpuolelle naapurin tekemän liesituulettimen kuvun muotoilua, se on kädentaitoa parhaimmillaan.
Diplomaatin statuksella
irkka Böösin aloittaessa työnsä Unicefin palveluksessa Kööpenhaminassa toimistossa oli vain 15 henkilöä. Vuosikymmenten varrella se laajeni järjestön keskittämisen ja toimipisteiden lakkauttamisen vuoksi 150 henkilön työpaikaksi. Yhteisö olikin melkoinen kulttuurien kohtaamispaikka, olihan työntekijöinä tuolloin noin 25 eri kansallisuutta.
Sirkka Böös oli Unicefin tietokoneosastolla pitkään ainoa nainen ja 11 vuotta sen johtajana. Hänen käytössään alkuvuosina ollut elektroninen kirjanpitokone oli aikoinaan niin edistyksellinen, että siitä tehtiin useita lehtijuttujakin.
Nykyään jo 158 maahan toimintansa ulottaneen järjestön palveluksessa Sirkka ja Benny toimivat aluksi YK:n paikallisella sopimuksella, mikä merkitsi vuodesta 1968 verotonta palkkaa. Turvatakseen virkansa he joutuivat hyväksymään kansainvälistä työntekijää koskevan sopimuksen. Sen etuna oli diplomaatin status, mutta se edellytti siirtymistä viiden vuoden välein toimipisteisiin eri puolilla maailmaa. Sirkka ja Benny saivat kuitenkin toimia Kööpenhaminassa viiden vuoden määräajan jälkeenkin siksi, että he olivat olleet pitkään järjestön palveluksessa.
"Kun sitten Bennyä yritettiin siirtää Bangladeshiin ja minua New Yorkiin, kypsyi jo aikaisemmin tehty päätös jäädä 55-vuotiaana eläkkeelle ja muuttaa Rovaniemelle", kertoo Sirkka Böös.
Yleensä aviopuolisot yritettiin saada samalle paikkakunnalle, jos se vain oli mahdollista. Järjestön sisäiset säännötkin muuttuivat tässä suhteessa aikana, jolloin Sirkka ja Benny olivat hallitusten ja yksityisten lahjoitusvaroin toimivan järjestön palveluksessa.
Aluksi ei suosittu aviopuolisoita tai läheisiä sukulaisia toisiaan toiminnallisesti lähekkäin olevissa työtehtävissä, mutta myöhemmin säännöt muuttuivat täysin päinvastaiseksi.
Perheellä on edelleen hyviä ystäviä Unicefin ajoilta. Takan reunaa koristavat eri puolilta maailmaa tulleet joulutervehdykset.
Nekin kertovat osaltaan Sirkan ja Bennyn omaksumaa unicefiläistä sanomaa: apua tarvitsevia ei liikutella paikasta toiseen, vaan autetaan heitä kotimaassaan.