Suomussalmen Myllylahdella asuvalla Kauko Niskasella on päässään punainen suikka, jonka etuosassa on karhun profiili. Miehen nimi on kirjailtu lakin sivustaan. Jahtipaidassa on luonnollisesti pedon kuvia, ja kotoa löytyy karhuaiheista tavaraa joka lähtöön. Turhaan ei miestä kylillä kutsuta Karhu-Kaukoksi.
Niskanen ajelee metsäteitä pitkin selkosia ja etsii karhun jälkiä. Maiseman voi helposti kuvitella karhujen elinalueeksi: synkkiä kuusimetsiä, kuivia männikköjä ja vehmaita laaksoja pohjalla mutkittelevine puroineen. Tien yli louskuttaa iso petolintu, ehkä kotka tai kalasääski.
Karhun jälkiä ei nyt löydy. Seudun karhunmetsästäjät kiinnittävät ketjuja autojensa perään ja pyyhkivät niillä metsäteiden laitoja sileiksi, jotta tuoreet karhunjäljet näkyisivät selvästi. Niitä löytyykin lähes päivittäin, mutta porotokat ja hirvet tahtovat sotkea karhunjäljet turhan pian.
Muita varmoja merkkejä karhuista kyllä löytyy. Tiellä rötköttää monessakin paikassa sinipunaisia läjiä.
"Marjapaskoja, ja melko tuoreita. Tähän aikaan syksystä karhun ruokavalio koostuu melkein yksinomaan marjoista, ja se näkyy jätöksistä. Mustikkaa täälläpäin on ollut huonosti, mutta variksenmarjaa ne ovat syöneet kovasti, niin kuin näkyy. Nythän saa puolukkaa", Niskanen erittelee läjän sisältöä.
Kaurapellolta karhu on käynyt riipimässä jyviä nälkäänsä. Eläimen vierailusta kertovat isot painanteet saran laidassa. Pellollakin näkyy ulostekasoja.
Niin hirmuinen petoeläin kun karhu onkin, se on ihmisen tavoin kaikkiruokainen. Siksi marjat ja viljakin kelpaavat.
Vuosien työ
Niskanen on ottanut osin jahdin takia virkavapaata opettajan työstään Oulun seudun ammattioppilaitoksen Taivalkosken yksikössä. Jahdin suola on haasteellisuus eli suomennettuna äärimmäinen vaikeus.
"Karhu on hieno ja viisas eläin, eikä sitä ole todellakaan helppoa saada. Saattaa mennä monta vuotta, ettei saalista tule ollenkaan. Sitten taas voi onnistua."
Hän tietää mistä puhuu: vajaan 40 vuoden aikana hän on ampunut 13 karhua. Yhdeksän niistä hän kaatoi ihan yksinään, neljä muiden metsästäjien kanssa. Ensimmäisensä hän kaatoi 18-vuotiaana toukokuussa 1970 kotimaisemissaan.
Tuorein saalis on usean metsästäjän yhteinen kontio kahden vuoden takaa. Ihan yksin ammuttu karhu kaatui kolme vuotta sitten. Kotitalon kamarin seinällä irvistää parisataakiloisen jättikarhun talja, jonka Niskanen ampui niin ikään yksin vuonna 2001.
"Minä en millään muotoa vihaa karhuja vaan kunnioitan kovasti", hän korostaa.
Tunnistuskoulutusta
Karhujahdin parhaat ajat ovat iltapäivällä ja illalla ennen pimeän tuloa sekä aamunkajossa. Karhun huomiokyky on huonoimmillaan tuulella ja sateella, jolloin on paras metsästyssää. Tosin pari viikkoa sitten Niskanen oli saada tähtäimeensä komean karhun kuulaassa kuutamossa iltakymmeneltä, kun hänen Gaiku-koiransa otti haukun. Saalis loikkasi kuitenkin pois näkyvistä hakatulta linjalta metsään.
Käytännössä karhuja metsästetään siten, että kun löydetään tuoreita jälkiä tai ulosteita, lähdetään koirien kanssa etsimään saalista. Oman vaikeutensa tuovat hirvet ja porot, joita koirat alkavat usein haukkua karhujen sijaan. Karhut pakenevat metsästäjiä mielellään noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle rajavyöhykkeelle, jossa ei saa metsästää. Se kertoo paljon eläimen viisaudesta.
Niskasen mielestä jokaisen karhuja metsästävän pitäisi mennä piilokojulle muutamaksi yöksi seuraamaan karhuja, jotta tunnistaisi eläimet oikeassa tilanteessa. Alle vuoden ikäisiä pentuja ei metsästyslain mukaan saa ampua eikä niitä paimentavaa emoa. Joskus pentujen ikää voi olla vaikea tietää, ja emojakin ammutaan vahingossa, jos ei havaita poikasten olevan mukana. Kyseessä on silloin metsästysrike tai -rikos.
"Ihan vasta kävin Pirttivaarassa piilokojulla ja näin neljässä tunnissa 12 eri karhua. Elävän karhun näkeminen on aivan eri asia kuin televisiosta."
Sekunti aikaa
Karhunmetsästysluvan voi valtion maille ostaa periaatteessa kuka tahansa metsästäjä, joka on suorittanut karhunammuntakokeen. Poronhoitoalueella on tänä syksynä voinut hankkia luvan myös kännykällä kaikkina vuorokauden aikoina automaattinumerosta.
Lupia on myyty tähän mennessä vajaat 250 kappaletta. Lupien ostajat ovat yleensä ulkopaikkakuntalaisia metsästyksen harrastajia. Viime vuonna lupia myytiin 2 000. Määrä on noussut tasaisesti tämän vuosikymmenen aikana.
"Metsästystilanteessa ampumispäätös pitää osata tehdä muutamassa sekunnissa. Kun mies pääsee näkemään karhun, yleensä karhukin tiedostaa miehen ja häipyy äkkiä. Saattaa se mieskin joskus joutua häipymään liukkaasti", Niskanen nauraa.
Karhu on hirveä paljon matalampi, ja tappavan osuman alue on pienempi kuin hirvellä. Se on etutassujen lapaluiden tienoilla pään korkeudella. Karhulla on ison näköinen pää, mutta aivot ovat sen verran pienet kallon sisällä, että päähän ampumalla sitä saa harvoin hengiltä. Tosin Niskanen sai tapetuksi ensimmäisen karhunsa erittäin hyvällä tuurilla juuri sillä tavalla.
Kun karhu on kaadettu, ampuja ilmoittaa siitä heti Lapin riistanhoitopiirin karhupuhelimen automaattivastaajaan. Samasta numerosta kerrotaan reaaliajassa, montako karhunkaatolupaa alueella on käyttämättä. Suomussalmelaiset karhunmetsästäjät aloittavat jahtinsa soittamalla ja tarkistamalla tilanteen. Poronhoitoalueella kaadetut karhut ja jäljellä olevat luvat näkyvät myös reaaliajassa internetissä osoitteessa www.riista.fi.
Kun haluaa myydä karhunlihat, eläinlääkäri ottaa näytteen ja lähettää sen Ouluun Ellintarviketurvallisuusvirastoon Eviraan, joka tutkii lihan. Karhunlihassa voi olla trikiinejä, jolloin se ei kelpaa myytäväksi. Trikiini on lihan kautta ihmiseen tarttuva loinen, jota karhu saa haaskojen syönnistä. Loinen vaivaa muutamaa prosenttia karhukannasta.
"Minä olen yleensä myynyt saamieni karhujen lihat ravintoloille. Nyt hinta on laskenut, koska ilmeisesti taantuma on vähentänyt ihmisten karhunlihan syöntiä. Pari vuotta sitten siitä maksettiin 25-30 euroa kilolta, mutta nyt hinta on vain 15 euroa", Niskanen kertoo.
Isoimmista karhuista voi saada lihaa sadasta jopa kahteensataan kiloon. Käytännössä karhut ovat harvoin niin isoja. Esimerkiksi suomussalmelaisen nuoren karhunkaatajan Lauri Moilasen tänä syksynä saamasta kahdesta karhusta toinen painoi 58 kiloa. Myytävää lihaa siitä sai noin 50 kiloa. Tienestien takia karhuja ei metsästetä.
"Mahtava tunne"
26-vuotias Tero Vesterlund oli jahtaamassa elämänsä toista kertaa karhua viime viikon tiistaina ja heti tärppäsi. Hän oli kahdeksan miehen porukan kanssa jahdissa Suomussalmen Viijangissa aivan itärajan tuntumassa. Hän pääsi noin 80 metrin päästä hollille.
"Ensimmäinen paukku sattui varmaankin etulapaan, ja karhu jäi siihen pyörimään. Kuulin kyllä, että se osui, mutta ammuin varalta kaksi kertaa uudestaan, että se varmasti kuoli."
Vesterlund sanoo jo tähtäystilanteessa tunteen olleen uskomaton. Hän ei ehtinyt pelätä, että karhu hyökkäisi kimppuun siinä tapauksessa, että laukaus menisi ohi.
Vesterlund oli passissa avarassa mäntymetsässä, ja näkyvyys oli hyvä. Karhu painoi 80 kiloa.
"Se ei äännellyt ollenkaan vaan käveli aivan hiljaa. Oli se hieno saalis. Karhun pyynti on niin mahtavaa, että vaikka sitä ei saisikaan, niin kyllä sitä kannattaa pyytää."
Eniten Pohjois-Karjalassa
Koko Suomessa myönnetään pyyntilupia 139 karhulle. Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiireissä kaatoluvista on vajaat puolet eli 57. Poronhoitoalueella kiintiölupametsästyksen piirissä on 42 karhua, joista läntisellä poronhoitoalueella saa kaataa 12 karhua ja itäisellä 30.
Jälkimmäiseen kuuluvat Utsjoen, Inarin, Sodankylän, Savukosken, Pelkosenniemen, Sallan, Kuusamon ja Suomussalmen kuntien alueet. Läntiseen kuuluvat Enontekiön, Hyrynsalmen, Iin, Kemijärven, Kittilän, Kolarin, Muonion, Pellon, Posion, Pudasjärven, Puolangan, Ranuan, Rovaniemen, Simon, Taivalkosken, Tervolan, Utajärven, Yli-Iin, Oulun ja Ylitornion kuntien poronhoitoalueet.
Pohjois-Suomen jäljelle jäävät karhuluvat jakaantuvat etupäässä Kainuun niille alueille, jotka eivät ole poronhoitoaluetta.
"Kun karhukanta runsastuu, täytyy pystyä varautumaan myös ongelmiin, joita karhuista koituu esimerkiksi lammaslaitumilla tai porojen vasonta-alueilla. Tällaisissa tilanteissa on mahdollista anoa vahinkoperusteisia poikkeuspyyntilupia", sanoo erikoissuunnittelija Harri Norberg Metsästäjäin keskusjärjestöstä.
Itä-Suomeen on myönnetty eniten karhunpyyntilupia, 79. Siitä Pohjois-Karjalan karhut nielaisevat suurimman osan, 60. Lähes kaikki karhut on kaadettu sillä puolella Suomea.
"Pohjois-Karjalassa on Suomen tihein karhukanta, ja sen takia tuo lupamäärä on noin suuri. Alueen kunnista Lieksassa ja Ilomantsissa karhuja on eniten", Norberg luettelee.
Asutuksen lähistöltä ei ole tänä vuonna ollut tarvetta kaataa kontioita. Yksi liikuskeli kesällä Tervolan Kätkävaaran liepeillä, mutta se on lähtenyt. Naaraskarhu kulkee yleensä 20-40 kilometrin säteellä, ja uroksen liikkeet ovat moninkertaiset. Usein yksi karhu kulkee monen kunnan alueella, ja matkat pitenevät, kun se etsii kumppania.
Etelässä porukkapyyntiä
Karhujen kaatoprosentit poronhoitoalueella ovat nousseet kymmenessä vuodessa. Viime vuonna yllettiin täyteen sataan, kun vuonna 1999 luku oli 65 prosenttia. Vuonna 2003 kaadettiin poikkeuksellisesti vain 45 prosenttia 31 kiintiöluvasta.
Tällä hetkellä metsästys etenee selvästi aikaisempia vuosia nopeammin. Karhunpyyntiaika päättyy lokakuun lopussa, mutta Itä-Suomessa on kaadettu lähes kaikki karhut. Poronhoitoalueella läntisen kiintiön 12 luvasta on nyt saatu 4 ja itäisen kiintiön 30:stä 25.
Pohjoisen muilla alueilla Paltamon, Ristijärven ja Puolangan yksi lupa on käytetty, samoin Sotkamon kaksi lupaa ja Kuhmon kuusi lupaa. Ainoastaan Kajaanin-Vuolijoen yksi lupakarhu on ampumatta
"Tehokkuus kertoo siitä, että karhukanta on runsastunut. Syitä voi olla muitakin: uudet paremmat karhukoirat, sää ynnä muut vastaavat tekijät", Norberg pohtii.
Pohjoisessa karhuja metsästetään pienissä seurueissa ja hyvin usein yksinkin. Etelämpänä metsästysseurueet ovat suuria. Ero johtunee metsästyskulttuurista. Pohjoisessa on totuttu metsästämään enemmän omillaan.
Koiran rooli on tärkeä. Niskanen pitää omaa koiraansa hyvänä karhukoirana.
"Koirat ovat näissä hommissa samanlaisia kuin me ihmiset: toisena päivänä se pelaa loistavasti, mutta joskus sillä ei tee yhtään mitään."