Jan Heinon nousu FAO:n metsäosaston johtoon on yksi merkittävimpiä suomalaiselle osuneita YK-tehtäviä ja samalla tunnustus maan metsäosaamiselle.
Metsähallituksen pääjohtaja Jan Heino harppaa urallaan vielä yhden ison pykälän ylöspäin. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n metsäasioista vastaavana apulaispääjohtajana hän saa hoitaakseen tärkeimmän metsiin liittyvän tehtävän, mitä ylipäätään on olemassa. Mistään rutiininomaisesta nimityksestä ei tässä siis ole kyse.
Heinon uusi tehtävä tosin on sellainen, ettei sen kautta julkisuudessa paljon paistatella. Hänen edeltäjänsä, egyptiläisen Hosny El-Lakanyn nimi ei ainakaan Suomessa sano kenellekään mitään. Silti tuolla paikalla ollaan paljon vartijana.
Avainsana on kestävä metsätalous. Maailman mittakaavassa metsät liittyvät ennen muuta kehityskysymyksiin. Suomalaisen kaltainen hyvin hallinnoitu, tehokas metsätalous on poikkeus. Tyypillisempi suomalainen esimerkki maailmalla todellisesta tilanteesta löytyy Ylä-Lapin metsäkiistoissa: siellä kysymys metsän käyttötavoista ja eri osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista on mennyt sellaiseen solmuun, että sitä puidaan jo YK:ssa ihmisoikeuskysymyksenä. Mielipiteet ovat myös paikallisella tasolla rajusti ristissä, eikä lopullista ratkaisua ole löytynyt.
Tämä kysymys jää Heinolta metsähallituksen pääjohtajana auki. Se toimii kuitenkin suomalaisena muistutuksena siitä, että metsäkysymykset voivat olla hyvin mutkikkaita. Kansainvälisellä tasolla tällainen haaste vain moninkertaistuu.
Metsät ovat oleellinen osa maailman köyhyys- ja nälkäongelmien ratkaisua. Ennen muuta olisi kyettävä edistämään metsien käyttöä kestävän kehityksen mukaisella tavalla. Niitä ei pidä haaskata, niistä on oltava hyötyä paikalliselle väestölle, ympäristöä on säästettävä ja metsäteollisuuden vastuulliset tarpeet muistettava.
Tällainen yhdistelmä on suunnaton haaste -- niin suuri, ettei mitään kansainvälistä metsäsopimusta sen suuntaisista yrityksistä huolimatta ole saatu aikaan. Erilaisia suosituksia ja periaatteita kuitenkin on paljon, ja FAO:n metsäosastolla on tärkeä tehtävä tämän kaiken keskellä.
Heinon nimitys on paitsi henkilökohtainen luottamuksen osoitus myös merkki siitä, että suomalaisella metsäosaamisella on maailmalla todellista arvostusta. Pekka Patoheimo on jo YK:n metsäfoorumin pääsihteerinä.
Metsät ovat maailmalla hyvin erilaisia, eikä pohjoisen havumetsävyöhykkeen hoito-opeilla muualla pitkälle pötkitä. Sen sijaan tärkeämpiä ovat periaatteet ja näkemykset siitä, kuinka metsien eri käyttömuotoja voidaan sovittaa yhteen. Juuri suomalainen kokemus kansallisesta metsäpolitiikasta on tässä hyvin arvokasta.
Nimitys kertoo samalla pitkästä aikaa myös siitä, että suomalaisia nousee YK:n vastuullisiin tehtäviin. FAO:n apulaispääjohtaja on korkein suomalaisvirka maailmanjärjestössä sitten Martti Ahtisaaren kauden YK:n apulaispääsihteerinä 1980-luvun lopulla.
Suomen YK-perinteisiin nähden tauko korkeissa YK-tehtävissä on ollut kohtuuttoman pitkä. Tilanne on kuitenkin johtunut ennen muuta siitä, että suomalaisen diplomatian ja virkamiehistön huippu ei itse ole aktiivisesti yrittänyt hakeutua sille suunnalle. Heinon nosto on osoitus siitä, että myös yhdellä erityisalalla voi päästä pitkälle.
FAO:n metsäjohtajaksi siirtyvä Jan Heino on ottanut lähituntumaa pohjoiseen metsätalouteen.