Metsokukko ryskää häkissään höyhenet pöllyten, kun vieras erehtyy liian lähelle. Suomussalmen Sakarassa lintutarhaansa pitävä Tapani Haapalainen vaalii lintukarjansa kantaisiä ja -äitejä kuin aarretta ja katsoo menoa hieman huolestuneena.
"Useamman sata euroa tuollainen lintu maksaa, eikä niitä oikein edes saa mistään. Maa- ja metsätalousministeriön riistaosasto kun viisaudessaan neljä vuotta sitten kielsi emolintujen tuonnin Ruotsista ja samalla nujersi Kainuussa jo pitkälle valmistellun hankkeen", tarhuri puhisee.
Kurssitetut 15 tarhaajaksi aikovaa jäivät tyhjän päälle, kun valtakunnan ylimmät riistaviskaalit katsoivat, että lintujen tuonti Ruotsista voisi vaarantaa Suomen luontaisen metsäkanalintukannan. Aikaisempi Elintarvikeviraston myöntämä tuontilupa survottiin tylysti nurin.
Haapalainen ei ole ainoa, jonka mielestä kiinnostava uusi elinkeino kaatui virastojen väliseen valtataisteluun. Monenlaista työtä ja tienestiä kokeillut mies ei kuitenkaan antanut periksi, vaan päätti yrittää kaikesta huolimatta. Pari metsoa ja koppeloa sekä teerikukko ja -kana löytyivät Lapualta. Tutkimustarhakantaa olevista linnuista toinen metso tosin jo lehahti vapauteen.
Ei oikotietä
"Jos lupa Ruotsin tuontiin olisi jatkunut, tästä voisi melko nopeasti kehittää kannattavan elinkeinon. Ruotsalainen, siellä jo 30 vuotta tarhattu kanta tekee kerralla 30 munaa, suomalainen vain kolmesta yhdeksään. Vielä vuosia kaikki linnut on säästettävä emoiksi. Teuraita saadaan sitten joskus, jos hyvin menee", Haapalainen suunnittelee.
Sekin miestä kismittää, että ministeriön miehillä menivät teerivellit ja -paistokset sekaisin. Vaikka lintuja oli alunperinkin tarkoitus kasvattaa hienojen ravintoloiden herkkusuille, lupaa evättäessä puhuttiin vaarasta, jonka tuontilintujen laskeminen luontoon aiheuttaisi.
"Ei niitä kannata luontoon kasvattaa. Heti ne siellä haukka vie tai henki lähtee soidintappelussa. Mutta ravintolaan kun myyt metson, niin pari sataa ja ylikin maksavat. Ja kysyntäähän on, kun tarhattua ei löydy ja luonnosta otetuista saa myydä vain riekkoa", Haapalainen muistuttaa.
Syksyyn kallistuva kesä ei ollut Haapalaisen linnuille hyvä. Alkusuven koleat säät veivät pohjan onnistuneelta muninnalta, eikä jälkikasvua saatu metso- ja teeriparviin lainkaan. Usko parempaan seuraavaan kesään on kuitenkin kova.
Jäniskin kiinnostaa
Supisuomalaisten metsälintujen rinnalla Haapalainen kasvattaa fasaaneja. Niistä osa elelee lähipelloilla vapaana, mutta palaa tiuhaan tervehtimään verkon takana asuvia lajitovereitaan.
"Fasaani sopii hyvin maalilinnuksi kanakoirakoulutukseen. Se onkin yksi juttu, jonka varaan suunnittelen maatilamatkailuyrittämistä. Viiriäinen kiinnostaa ja riekkokin, joka voisi olla teertä ja metsoa helpompi tarhattava. Ja jänistä vielä siihen. Sille sitä olisi Italiassa ottajia", tarhuri tietää.
Jotta riistatarhaus voisi kasvaa oikeaksi elinkeinoksi, yrittäjiä pitäisi saada lisää. Haapalainen on jo luvannut myydä emolintuja alalle aikoville.
Tärkeää olisi löytää myös yrittäjä, joka perustaisi pyörillä kulkevan teurastamon. Nyt lähin lintuteurastamo on Pohjois-Karjalassa. Kiertävä lahtaamo voisi luoda edellytykset myös kainuulaiselle villisian kasvatukselle.